11.12.2013

Vapaaehtoisleirillä yhteisöllisyyttä yli rajojen

Hanna Pieviläinen, projektikehittäjä, oSallisuushanke Salli
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry

Olen ollut kahtena viime kesänä kansainvälisellä vapaaehtoistyöleirillä. Sloveniassa maalasimme ovia, ikkunaluukkuja ja lattioita merisuolamuseossa. Ukrainassa puhdistimme vanhoja luolia sekä lapioimme esiin rakennusten kivijalkaa vanhan luostarin ympäristössä.

Meitä eri puolilta Eurooppaa tulleita leiriläisiä oli molemmilla leireillä kymmenkunta. Työtä leireillä tehtiin viitenä päivänä viikossa noin kuusi tuntia päivässä. Vapaa-ajalla retkeilimme lähiseuduilla, tutustuimme leirikohteiden historiaan, pelasimme, kävimme uimassa ja nautimme kiireettömyydestä.

Yhdessä tekemisen ja leiriarjen jakamisen kautta muihin vapaaehtoisiin oli helppo tutustua. Keskustelut eri maista ja taustoista tulevien muiden leiriläisten kanssa olivat avartavia. Museon lattiaa maalatessa pohdimme romanikerjäläisten tilannetta eri puolilla Eurooppaa. Yhteinen ruuanlaitto puolestaan viritti keskusteluja eri maiden ruokakulttuureista. Etelä-Euroopan huono taloustilanteen vaikutukset ihmisten arkeen konkretisoituivat, kun nuori espanjalaispoika kertoi kyynel silmissään lapsiperheistä, joissa vanhempien työttömyyden vuoksi on vara syödä vain kerran päivässä. Vakavien keskustelujen vastapainona huumori ja erityisesti tilannekomiikka sai meidät välillä nauramaan vatsalihakset kipeinä.

Työ leireillä oli palkitsevaa. Tiesimme tekevämme merkityksellistä työtä paikallisyhteisön hyväksi. Työn etenemisen näki saman tien ja parissa viikossa saimme aikaan paljon. Leirien järjestäjät pitivät hyvää huolta meistä vapaaehtoisista ja osoittivat monin tavoin, että tekemämme työ oli tärkeää.  

Kansainväliset työleirit tarjoavat mahdollisuuden lähteä lyhytaikaiseen vapaaehtoistyöhön ulkomaille. Työleireillä eri maista, erilaisista elämäntilanteista ja kulttuuritaustoista tulevat ihmiset asuvat ja työskentelevät yhdessä muutaman viikon ajan. Ympäri maailmaa järjestettäville leireille voi hakea esimerkiksi Kansainvälinen vapaaehtoistyö ry:n kautta. 

Työtä tehdään leirin teeman mukaisesti paikallisen yleishyödyllisen projektin parissa. Vapaaehtoisten tehtävät voivat olla esimerkiksi puutarhatöitä, pieniä kunnostus- ja korjaustöitä, tapahtumajärjestelyissä avustamista tai aktiviteettien järjestämistä paikallisille lapsille. Leirin järjestäjä tarjoaa vapaaehtoisille majoituksen ja ruuan, vapaaehtoinen maksaa matkakulut ja leirivälitysmaksun. Työleirille voi lähteä lähes kuka vain, vapaaehtoiselta edellytetään yleensä vain täysi-ikäisyyttä sekä aktiivista ja innostunutta asennetta. Yläikärajaa leireilylle ei ole ja useille leirille voi hakea myös yhdessä ystävän tai puolison kanssa. 

Lähtisitkö sinäkin?

11.11.2013

Millainen työtön sinä olisit?

Matleena Pekkanen, Yrityspoluttaja, Polkuja yrityksiin- projekti
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry

Enemmistö työttömistä haluaa töihin. Tämä täysin selvä tosiasia ei tunnu lainkaan selvältä, kun seuraa aiheesta käytävää julkista keskustelua. Sitä kautta syntyy turhan usein tunne, että työttömät ovat joukko velttoa harmaata massaa.

Millä mittarilla voi kutsua veltoksi ihmistä, joka on hakenut viimeisen vuoden aikana yli sataa työpaikkaa, käynyt viidessä työhaastattelussa, ollut kaksi kuukautta työkokeilussa, pitää kielitaitoa yllä vapaaehtoistyön kautta ja auttaa viikoittain naapuriaan arkiaskareissa? Tämä on vain yksi esimerkki, voin kertoa kymmenen lisää.

Seuraavan tarinan kertoi työnhakija-asiakkaani. ”Sinä et näytä yhtään pitkäaikaistyöttömältä!”, oli hämmentyneen oloinen työhaastattelija todennut heti kättelyssä ja ihmetellyt keskustelun edetessä sitä, että työnhakija omistaa auton ja omakotitalon. Siis mitä ihmettä: työttömät eivät olekaan rumia ja köyhiä, uskomatonta.

Puskista ja työpöydän takaa on helppo huudella. Kuitenkaan sen, onko ihminen työssä vai työtön, ei pitäisi määritellä kenenkään olemusta. Työttömyys on arkinen yhteiskunnallinen ongelma, joka voi tulla kenen tahansa osaksi. Työttömyys ei tee ihmisestä automaattisesti tietynlaista. Sen sijaan joskus tuntuu, että pitkä työllisyyshistoria hämärtää työssäkäyvien ihmisten työllistymiseen liittyviä ajatuksia ja käsityksiä. Sellaiset sanat satuttavat; töihin ei niin vain kävellä.

Lisäksi sanat rakentavat todellisuutta. Työkaverini ansiosta (kiitos Johanna!) olen sisäistänyt että se, miten ja millä termeillä asioista puhumme, on merkityksellistä ja kertoo meistä ihmisinä ja toimijoina enemmän kuin uskommekaan. Sanojen kanssa on oltava tarkka. Työttömyys on tavallinen ja tilapäinen vaihe, josta mennään eteenpäin. Sitä en vähättele, etteikö työttömänä oleminen olisi vaikeaa. Se on vaikeaa (sitä se on ollut minullekin). Mutta kuten sanottu, sanat luovat mielikuvia ja asenteet välittyvät eteenpäin. Työttömyysjaksoille ei saa antaa sellaisia merkityksiä, jotka heikentävät työttömän työllistymismahdollisuuksia jatkossa.

Minä tunnen työttömiä, jotka ovat aktiivisia työnhakijoita, rohkeita oman tiensä kulkijoita, kekseliäitä penninvenyttäjiä, avuliaita vapaaehtoistyöläisiä, sitkeitä taistelijoita, ekologisia elämäntapaintiaaneja sekä koulutusmyönteisiä ja eteenpäin suuntaavia. Millaisia työttömiä sinä tunnet? Millainen työtön sinä olet tai olet ollut? Millainen työtön sinä voisit olla?

Nyt on aika muuttaa mielikuvia!

11.10.2013

Onko kaikilla mahdollisuus kestävään kehitykseen?

Juha Halme, suunnittelija
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry


Kolmannessa  KOLI  foorumissa  tieteen,  talouden  ja  politiikan  vaikuttajat  pohtivat  kestävän kehityksen problematiikkaa ja tulevaisuuden  ratkaisuja  luonnonvarat huomioonottavan kehityksen tueksi.

Yhdistyksemme  teemaan  liittyen  esiin  nostettiin  köyhyyden  torjuminen ja  sosiaalisen oikeudenmukaisuuden  vahvistaminen  globaalisena edellytyksenä  kestävälle  kehitykselle.

Intian ympäristö- ja metsäministeri Jayanthi Natarajan korosti, että väestönmäärältään valtavien maiden kuten Intian, on vaikea vaatia toimia  ilmastonmuutoksen torjumiseksi ihmisiltä, joilla ei ole edes perustoimeentuloa.

Intian asukasmäärä on 1,2 miljardia ja heistä 300 miljoonaa elää köyhyysrajan alapuolella.  Jos elämän peruspuitteet, kuten jokapäiväinen elanto ovat epävarmoja, ei varmasti olla ensimmäisenä ostamassa  kalliita  energiansäästölamppuja tai pistämässä aurinkopaneeleita katolle. Tässä suhteessa rikkaiden länsimaiden, joiden kasvu on perustunut tuhlailevaan luonnonvarojen käyttöön, olisi tilaisuus ja syy auttaa Intian kaltaisia maita siirtymään globaaleiden tavoitteiden suuntaan.

Ehdotus  on  varmasti  asiaankuuluva  ja  länsimaiden  on  todellakin  otettava  vastuu  tuhlailevasta luonnonvarojen käytöstä ja tuettava köyhiä maita pyrkimyksissään kohti kestävämpää kehitystä. Kuitenkin  sama  viesti  pätee  edelleen  myös  meidän  kotiympäristöön,  vaikka  puhutaankin  eri mittasuhteista. Asia voidaan ymmärtää niin, tulotasoon katsomatta kaikilla tulisi olla mahdollisuus osallistua energiatalkoisiin eli  vähentää omaa  energiankulutustaan  tai  korvata se  uusiutuvalla energialla.  Vielä tänäkin  päivänä  on  vallalla  yleinen käsitys  siitä, että ns. ekologisesti kestävä elämäntapa  on varakkaamman  väestön  etuoikeus,  johon  yksikertaisesti  ei  heikommin toimeentulevalla  väestöllä  ole varaa. Jos asia  on rikkaan länsimaan tasolla näin, voidaan vain arvailla miten suuri ongelma on globaalilla tasolla. Tässä suhteessa teknologisella kehityksellä on toki  iso rooli, jotta pystytään tuottamaan halvempia  energiaa säästäviä  tuotteita, mutta tarvitaan myös  selvää  poliittista tahtoa, joka tukee kestävää kehitystä koko väestön tasolla.  Tähän liittyy väestön  ekologisen tietoisuuden lisääminen hyvällä koulutustasolla,  tuloerojen kaventaminen  ja selkeät linjaukset siitä, että tulotason mukaan kaikilla on mahdollisuus vastata ilmastonmuutoksen haasteisiin omalla panoksella.

Juha Halme, suunnittelija
juha.halme(at)pksotu.fi

12.9.2013

Järjestöbrändäyksellä lisää toimijoita?

Elina Pajula,toiminnanjohtaja
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry


Savon Sanomien päätoimittaja moitti 3.9 Sosten järjestämässä järjestöfoorumissa sosiaali- ja terveysalan järjestöjä tylsiksi ja ikäviksi. Kolmas sektori ei käsitteenä kiinnosta ketään eikä muutoinkaan järjestötoiminta vakuuta tämän päivän ihmistä, ainakaan mediaa. 

Tietysti mukana oli paljon provosointia, mutta pitkän linjan järjestöhenkilö miettii tässä kohden: pitääkö järjestötoiminta brändätä niin kuin päätoimittaja esittää ja voisiko se tarkoittaa muutakin kuin hienoja värejä ja sisällöntuotantoa kalllista mainostoimistoista, Some sykähtelyä ja sataa twiittiä vuorokaudessa?
 
Järjestökentällä on paljon mielenkiintoista tehtävää ja tarpeita riittää.  On paljon ihmisiä, jotka toivoisivat löytävänsä elämäänsä sisältöä ja nämä ihmiset tekisivät mielellään asioita; omilla käsillään, taidoillaan, ajallaan ja myös omilla ehdoillaan. Järjestökenttä kaipaa uusia ihmisiä toimintaan, sillä aktiivisinkin väsyy, jos tekemistä on liikaa.
 
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen kentällä tehdään paljon vapaaehtoistoimintaa. Toimitaan ystävinä ja tukihenkilöinä, organisoidaan tilaisuuksia, osallistutaan ensiapuryhmien toimintaan, luetaan näkövammaisille, toimitaan kaverina kehitysvammaiselle nuorelle ja pidetään vaikkapa jumppaa senioreille.  Mahdollisuuksia on rajattomasti. Suuri osa toiminnasta tapahtuu ihmisten välillä ja on monella tavalla palkitsevaa.  Miten tästä tehdään aidosti kiinnostavaa?
 
Ota yhteys ja kerro meille!

Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry täyttää 75 vuotta ja on vahvasti mukana maakunnan järjestöjen yhteistyössä: kehittämässä kansalais- ja vapaaehtoistoimintaa sekä järjestöjen toimintaedellytyksiä
 

Elina Pajula
, toiminnanjohtaja
elina.pajula(at)pksotu.fi