19.3.2014

Luovuus on pieniä tekoja

Johanna Seppänen, projektipäällikkö, KAJO-keskus
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry

Tämä blogiteksti sai innoituksensa kahden miehen ajatuksista. Toiseen tutustuin Jyväskylässä lukiessani seminaarikassista poimimaani lehteä avauspuheenvuoroa odotellessani. Toisen viihdyttävää luentoshowta seurasin täydessä auditoriossa Joensuussa opintoihini liittyen. Nämä miehet muistuttivat minua siitä, että pieni on suurta ja monimutkainen yksinkertaista. Molemmat heistä työskentelevät Aalto-yliopistossa.

Yli-innovaatioaktivisti Anssi Tuulenmäki kirjoittaa artikkelissaan Kehitä uutta kokeilemalla toisenlaisesta kehittämisen tavasta. Kokeilevan kehittämisen idea on yksinkertainen. Jos näet työssäsi asian, joka ei toimi, ryhdy ideoimaan ja heti perään kokeilemaan.

Kokeilevassa kehittämisessä ei pyritä ensi laatimaan virheetöntä, riskitöntä mallia, jota sitten toteuttaa turvallisesti. Siinä lähdetään kokeilemaan, jotta opitaan, mistä tarkalleen ottaen on kysymys ja miten asia pitää hoitaa. Tuulenmäki suosittelee kokeilevaa kehittämistä työkaluksi erityisesti ihmislogiikalla toimivien ja aidosti uusien asioiden kehittämistyöhön. Omaa toimintaa voi aluksi parantaa kokeilemalla muutoksia pienempiin asioihin. Kun keksitään uusia ideoita pienten asioiden korjaamiseksi, niistä kerääntyy vähitellen isompia kokonaisuuksia.

Artikkelin luettuani ajattelin, että ihan ymmärtämättämme olemme Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen KAJO-keskus -hankkeessa tainneet toimia oikein. Olemme tarttuneet toimimattomiin asioihin, miettineet, mitä tehdä niille. Sitten olemme kokeilleet niitä pienimuotoisesti, onnistuneet tai epäonnistuneet. Olemme kutsuneet tätä kehittäväksi työotteeksi ja iloinneet mahdollisuudesta toimia näin. Muutokset ovat usein olleet pieniä mutta yhdessä ne ovat vieneet kokonaisuutta eteenpäin.

Lahjakas näyttelijä ja innovaatioiden akateeminen asiantuntija professori Alf Rehn luennoi otsikolla Luovuuden ja innovaatioiden lähteet. Hän vakuutti, että emme edes pidä luovuudesta. Luovuus yllättää meidät rajusti ja haastaa sen, mihin olemme tottuneet. Luovuus on sitä, että katsoo sinne, minne muut eivät vielä ole katsoneet. Rehnin mukaan ongelmana ei ole ideoiden vähyys vaan se, että ideat listitään jo syntyvaiheessa välinpitämättömyydellä tai suoralla torjunnalla. Innovaatioita ei voida järjestelmällisesti synnyttää konsulttien vetämissä kalliissa innovaatiopäivissä. Niitä syntyy silloin tällöin, jos niille antaa mahdollisuuden. Rehnin mukaan innovatiivisen organisaation resepti on yksinkertainen. Pitää oppia pois välinpitämättömyydestä ja keskustella rohkeasti muistakin kuin tutuista ja turvallisista asioista.

Rehnin luennolla kivi vierähti sydämeltäni. Minun ei tarvitse yrittää tulla luovaksi innovaattoriksi ja miettiä, miten hankkeemme pursuilisi luovuutta ja innovaatioita. Voin pitää huolen siitä, että yhteiselle keskustelulle on arjessa tilaa ja että jokaiselle idealle annetaan mahdollisuus. Innovaatioiden pitäisi syntyä omalla ajallaan.  

Luovaa ja innovatiivista kokeilujen kevättä!

4.3.2014

Kannustavalla palautteella paremmaksi työntekijäksi

Marika Myllynen, työhönvalmentaja, KAJO-keskus
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry

Vitsi kertoo, että norsun nähdessään ranskalainen ajatteli sen kauneutta, saksalainen, miten sen voisi hyödyntää taloudellisesti, mutta suomalainen pohti, mitähän tuo norsu mahtaa minusta ajatella. Kansallisuuksiin liitetyt stereotypiat voi jättää omaan arvoonsa, mutta itse ainakin allekirjoitan sen, että liian usein tulee pohdittua tuota samaa kysymystä: mitähän muut minusta ajattelevat. Meillä on usein paljonkin käsityksiä siitä, miltä me muiden silmissä näytämme ja läheskään aina ne eivät kuitenkaan pohjaudu todellisuuteen.

Erityisesti omasta työstä on tärkeää saada palautetta ja joskus sitä annetaan liian vähän. Olen kuullut työyhteisöistä, joissa kehuja tai kiitosta ei kuulu, työnsä tietää tehneensä hyvin silloin kun esimies ei kommentoi mitään.

Itse koen ehkä palautteen tarpeen tavallista suuremmaksi, koska takanani on vain muutama vuosi täyspäiväistä työelämää. Palautteen merkitys on usein suuri myös heille, joilla työuraan on tullut katkoksia ja työelämässä ollaan pitkästä aikaa. KAJO-keskuksessa olemmekin viime ja tänä vuonna tuoneet yhdistystyönantajille palautteen antamisen apuvälineiksi mallipohjat, jotta keskusteluja muistettaisiin käydä ja niistä saatua tietoa voitaisiin hyödyntää myös työllistymistä edistäen. Lisää tästä sivuilla jelli.fi/tyollistaminen.

Tuoreiden tutkimustulosten (Palkkatyössä kolmannella sektorilla -julkaisu 2013) mukaan kolmannen sektorin työntekijät Suomessa kokevat työnsä laadun monilla ulottuvuuksilla heikommaksi kuin muilla sektoreilla koetaan. Tässä taustalla on monia syitä, joista varmasti vähäisin ei ole työn rahoituksen epävarmuus. Rakenteisiin ei voi aina ruohonjuuritasolta vaikuttaa ainakaan kovin nopeasti, mutta kukin voi tehdä oman osansa työelämänsä laadun parantamiseksi.

Positiivisuus ruokkii positiivisuutta. Lueskelin psykologian opintoihini liittyen perhebarometreja ja niiden mukaan parisuhdetyytyväisyyttä lisäsi se, että parisuhteen tilasta tehtiin positiivisia arviointeja. Kun kumppanille sanoo ääneen viikkosiivouksen jälkeen, että onpa meillä hyvä tiimi, niin kyllä alkaa myös enemmän siltä tuntua. Uskoisin, että sama kierre toimii myös työyhteisössä. Positiivisten asioiden esille nostaminen ja näkyväksi tekeminen tuottaa sitä, että asiat myös koetaan positiivisemmin. Haasteet ja ristiriidat tulee totta kai käsitellä ja rakentavalla palautteella on paikkansa. Työyhteisön ongelmatilanteet on kuitenkin helpompaa ratkaista, jos pohjalla on hyvä työilmapiiri, jossa kannustetaan ja tuetaan muita.

Meidän työyhteisössämme palautetta muistetaan mielestäni antaa varsin mukavasti. Sitä tulee niin arkisissa kohtaamisissa kuin virallisimmissa keskusteluissakin ja kiitoksen aiheeksikaan ei tarvita aina sen kummempaa kuin kahvinkeitto. Joulukuisessa työyhteisön kehittämispäivässämme myös saimme kirjoittaa jokainen toisillemme nimettömästi jonkin positiivisen kommentin ja uskoisin, että moni meistä laittoi paperin talteen katsoakseen sitä silloin, kun sattuu piristystä kaipaava, harmaampi päivä.

Millaisia keinoja teidän työyhteisössänne on positiivisen palautteen antamiseen ja annetaanko sitä tarpeeksi? Toiselle annettu kiitos ruokkii usein myös omaa hyvinvointia.