Työnhaussa jokainen tsäänssi on mahdollisuus

Matleena Pekkanen, Työhönvalmentaja,
Polkuja Yrityksiin -projekti
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry

Yhdistyksemme vuoden mittaiseen määräaikaispestiin tuli 103 työhakemusta, kertoi yhteistyökumppani hiljattain. Hakijoista olisin voinut ottaa töihin 80 henkilöä, oli todella monialaista osaamista, jatkoi mies.

Niinpä. Taloustaantuman aikana työpaikkoja on vähän ja hyviä hakijoita paljon. Tässä yhtälössä kilpailu avoimista paikoista on äärimmäisen kova. Harvalla hakemuksella pääsee työhaastatteluun, ja silloinkin jaossa on vain yksi palkinto. Varasija työhaastattelussa ei lohduta, vaikka se tarkoittaa, että on ollut loistava.

Työnhaku on tunteikasta matkantekoa, jossa toivo ja epätoivo ovat toistuvasti läsnä. Työtä hakiessa joutuu asettamaan itsensä arvioitavaksi, karsittavaksi ja hylättäväksi. Hyvälläkin itsetunnolla ja ammattitaidolla varustettu hakija alkaa prosessin pitkittyessä miettiä, mikä itsessä on vikana, kun ei kelpaa. Eikä oloa ainakaan helpota se, että työorientoituneessa Suomessa työttömyys nähdään usein yksilön ongelmana ja ominaisuutena. Siitäkin huolimatta, että erilaiset yt-neuvottelu- ja irtisanomisuutiset ovat jokapäiväisiä uutisotsikoita.

YLE uutisoi keväällä, että kymmenettuhannet työttömät ovat turhautuneina luopuneet työnhausta. Ilmiö ei ole uusi, mutta tilastollisesti työnhaun lopettaneiden määrä on kasvussa. Onko työnhaussa mitään järkeä, jos tuloksia ei tule, kysyy jutussa haastateltu työnhakija.

Työnhausta luopuminen toistuvien pettymysten jälkeen on inhimillistä ja ymmärrettävää, mutta ei missään nimessä kannatettavaa. Siinä vaiheessa kun omat voimat ja ideat loppuvat - ja mielellään jo paljon aiemmin - on haettava apua ystävistä, vertaistuesta ja ammatillisilta toimijoilta. Työtön tarvitsee vierelleen kanssaihmisiä, sillä ihmisten välisissä kohtaamissa syntyy uusia ajatuksia ja näkökulmia. Se on uuden suunnan löytämisen edellytys: kun ammatti häviää alta ja koulutus vanhentuu, on löydettävä uusi tulevaisuuteen suuntaava vaihtoehto.

Miksi nöyrtyisin osa-aikaiseen yhdistystyöhön tai lähtisin ilmaiseksi työkokeiluun, kysyy tuotannollisista ja taloudellisista syistä irtisanottu pitkän työkokemuksen omaava työtön työnhakija. Tähän vastaan henkilökohtaisella mielipiteelläni: kun takana on 500 päivää työttömyyttä ja perinteinen työnhaku ei ole tuottanut tulosta, kannattaa tarjolla olevia vaihtoehtoja tarkastella avarakatseisesti. Yhdistys- ja hanketyössä on mahdollisuus räätälöidä työtehtäviä työntekijän oman osaamisen ja mielenkiinnon mukaisesti sekä hankkia ammatillista koulutusta ja lyhytkoulutuksia, työkokeilu voi toimia rekrytointikanavana yritykseen ja kaupungin työllistämistukipaikka voi silottaa tietä kuntasektorille. Välityömarkkinoilta on löytynyt ja löytyy koko ajan polkuja avoimille työmarkkinoille.

Ihminen jää helposti jumiin tuudittuen ja tottuen omiin osin valheellisiin ajatuspinttymiinsä. Itsepetos on luonnollista: kivulta pyritään suojautumaan. Kuitenkin työnhausta luopuminen on työttömälle se kaikkein huonoin ratkaisu. Ja jotakin tiedän siitä mistä kirjoitan, sillä itsellänikin on kokemusta työllistymistä tukevista palveluista. Ne ovat avanneet ovia, joita en liikkeelle lähtiessä edes tiennyt olemassa olevan.

Erilaisia työllistymisreittejä voi tarkastella mm. keväällä ilmestyneestä Joensuun seudun työllistymispalveluiden sähköisestä kartastosta. Se löytyy kaupungin sivuilta osoitteesta joensuu.fi/palvelukartasto.

Mahdollisuuksia on, kun niille itse antaa mahdollisuuden. Silloin ei ole kyse nöyrtymisestä, vaan rohkeudesta lähteä kohti uutta.