oSallisuushanke Salli, Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys
Suoritan
tällä hetkellä sosiologian opintoihini liittyvää yliopistoharjoittelua
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksessä. Harjoittelujaksoni aikana
yksi keskeisimmistä työtehtävistäni on ollut Vertaistoimintaa Joensuun
alueella -oppaan päivitys. Opas kokoaa yhteen Joensuun alueen
vertaisryhmätoimintaa, ja tukea on tarjolla moniin elämän eri
osa-alueiden ongelmiin.
Olen päässyt myös kuulemaan kokemusasiantuntijoiden hienoja puheenvuoroja vertaistuen merkityksestä yksilön elämässä. Kokemusten jakaminen ja inhimillinen kohtaaminen ovat asioita, jotka saattavat unohtua, kun sosiaalipoliittisia ongelmia yritetään ratkoa ylemmällä taholla.
Olen päässyt myös kuulemaan kokemusasiantuntijoiden hienoja puheenvuoroja vertaistuen merkityksestä yksilön elämässä. Kokemusten jakaminen ja inhimillinen kohtaaminen ovat asioita, jotka saattavat unohtua, kun sosiaalipoliittisia ongelmia yritetään ratkoa ylemmällä taholla.
Sain harjoitteluni puitteissa osallistua asiantuntijaluentoja tarjonneeseen SOSTEtalk!-tapahtumaan. Finlandia-talolla 7.-8.10. järjestetty tapahtuma kokosi yhteen hyvinvoinnin edistäjät eri toimialoilta tarjoten yhteensä 20 teemasessiota ja jopa 71 puheenvuoroa. Teemat liikkuivat terveydestä talouteen, kukin tarjoten kahden päivän aikana moninaisen katsauksen aihepiirin ajankohtaisiin kysymyksiin. Kuulijalle siis todella oli valinnanvaraa.
Koska vertaistoiminnan merkitys on
harjoittelun aikana avartunut minulle uudella tavalla, etenkin
yksinäisyyttä käsitellyt teemasessio herätti ajatuksia. Yksinäisyys.
Mitä se on, kuinka se selätetään ja millaisena yksinäisyys näyttäytyy
tulevaisuuden yhteiskunnassa? Yksinäisyyden paras lievittäjä on toinen
ihminen, mutta suurkaupunkien ja maaseudun segregoituessa entisestään
ihmisten väliset etäisyydet kasvavat. Lisäksi yhteisöllisyys on
teknologian kehittymisen myötä muuttanut muotoaan.
Yksinäisyyden
arvoitusta pohti erityisasiantuntija ja dosentti Sakari Kainulainen
Diakonia-ammattikorkeakoulusta. Kainulainen käytti esimerkkeinään
lukuisia mediaotsikoita koskien yksinäisyyden lisääntymistä ja sen
ikäviä lieveilmiöitä. Yksinäisyys ei ole vain tunne, vaan se voi johtaa
vakaviin seuraamuksiin niin yksilön omassa elämässä kuin laajemmalla,
yhteiskunnallisella tasolla. Kainulaisen mukaan yksi yksinäisyyden
taklaamisen ongelmakohta on yksinäisyyden stigma. Yksinäisyys aiheuttaa
häpeää, joka voi entisestään juurruttaa yksinäisen ihmisen ongelmiinsa.
Moderni keino paeta yksinäisyyttä ja hakea vertaistukea onkin internet.
Mutta
miten inhimillinen läheisyys ja toisen kohtaaminen toteutuvat alati
digitalisoituvassa yhteiskunnassa? Yksi SOSTEtalkin toistuvista
nostoista tuntuikin olevan sosiaalisen median merkityksen lisääntyminen
sekä työelämässä, että ylipäätään arjessa. Netti voi tarjota
mahdollisuuksia yksinäiselle ihmiselle, mutta samalla kasvattaa ihmisten
välistä kuilua entisestään. Futuristi Kari A. Hintikka pohti ajan
puutteen vuoksi lyhyeksi jääneen alustuksensa aikana yksinäisyyden ja
netin paradoksaalista tilannetta. Samalla, kun ihmisten
Facebook-kaverien ja Twitter-seuraajien määrä kasvaa, inhimillisten
kohtaamisten määrä uhkaa vähentyä.
Yksinäisyys on ajankohtainen aihe. Marttaliitto Ry:n Marianne Heikkilä kertoo, kuinka yhteisöt voivat taklata yksinäisyyttä. |
Kun
sosiaali- ja terveysalan palvelut tulevaisuudessa sähköistyvät ja
ihmiset hoitavat asiansa (ja sosiaaliset suhteensa) enenevissä määrin
verkossa, korostuu mielestäni aidon vertaistuen merkitys. Ihmisten
kohtaaminen fyysisesti ja omana itsenään on yksinäisyyden lievittäjänä
ja merkityksellisyyden kokemuksen tuottajana korvaamatonta. Marttaliitto
Ry:n toiminnanjohtaja Marianne Heikkilä korosti puheenvuorossaan
yhteisöjen merkitystä. Heikkilän mukaan olennaista yksinäisyyden
tarkastelussa on ottaa huomioon saamisen ja antamisen balanssi. Yhteisön
tulee tarjota riittävää läheisyyttä, mutta samaan aikaan antaa tilaa.
Individualistisessa yhteiskunnassamme saattaa välillä tuntua, että juuri
tilan saaminen ylikorostuu; yksilön tulee pärjätä yksin, tehdä omat
valintansa. Valintoja tuleekin tehdä; Heikkilän mukaan jokainen voi
valita sosiaaliset suhteensa ja yhteisönsä vastapainona tahdosta
riippumattomalle yksinäisyydelle ja osattomuudelle. Tärkeää on myös
aidon kokemustiedon tarjoaminen: kokemusten jakaminen on
vertaistoiminnan ydin. Heikkilä totesikin, että viranomaistoimintaa ei
ole tarkoitus korvata, vaan olennaista on yhdistää kokemusasiantuntijuus
ammattityön rinnalle.
Pakolaiskriisin seurauksena
yhteiskunnassamme on meneillään myllerrys, ja seurauksena järjestöjen,
osallisuuden ja inhimillisen kohtaamisen merkitys on tärkeämpi kuin
koskaan. Martat ovat toiminnallisilla tempauksillaan taklanneet
yksinäisyyttä ja osattomuutta niin maahanmuuttajien kuin vankilassa
istuvienkin (myös suljetussa yhteisössä voi kokea yksinäisyyttä)
parissa.
Yhteiskunta muuttuu, mutta vertaisuuden ja inhimillisen
kohtaamisen tuottama merkityksellisyys on universaali kokemus, jota
teknologia ei voi korvata. On pidettävä huolta, että taistelussa
yksinäisyyttä vastaan ja inhimillisyyden puolesta on jatkossakin
huomioitu sekä kokemus- että ammattitieto.