15.10.2015

Yksinäisyys on aikamme kansansairaus

Verna Koponen, yliopistoharjoittelija
oSallisuushanke Salli, Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys

Suoritan tällä hetkellä sosiologian opintoihini liittyvää yliopistoharjoittelua Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksessä. Harjoittelujaksoni aikana yksi keskeisimmistä työtehtävistäni on ollut Vertaistoimintaa Joensuun alueella -oppaan päivitys. Opas kokoaa yhteen Joensuun alueen vertaisryhmätoimintaa, ja tukea on tarjolla moniin elämän eri osa-alueiden ongelmiin.

Olen päässyt myös kuulemaan kokemusasiantuntijoiden hienoja puheenvuoroja vertaistuen merkityksestä yksilön elämässä. Kokemusten jakaminen ja inhimillinen kohtaaminen ovat asioita, jotka saattavat unohtua, kun sosiaalipoliittisia ongelmia yritetään ratkoa ylemmällä taholla.

Sain harjoitteluni puitteissa osallistua asiantuntijaluentoja tarjonneeseen SOSTEtalk!-tapahtumaan. Finlandia-talolla 7.-8.10. järjestetty tapahtuma kokosi  yhteen hyvinvoinnin edistäjät eri toimialoilta tarjoten yhteensä 20 teemasessiota ja jopa 71 puheenvuoroa. Teemat liikkuivat terveydestä talouteen,  kukin tarjoten kahden päivän aikana moninaisen katsauksen aihepiirin ajankohtaisiin kysymyksiin. Kuulijalle siis todella oli valinnanvaraa.


Koska vertaistoiminnan merkitys on harjoittelun aikana avartunut minulle uudella tavalla, etenkin yksinäisyyttä käsitellyt teemasessio herätti ajatuksia. Yksinäisyys. Mitä se on, kuinka se selätetään ja millaisena yksinäisyys näyttäytyy tulevaisuuden yhteiskunnassa? Yksinäisyyden paras lievittäjä on toinen ihminen, mutta suurkaupunkien ja maaseudun segregoituessa entisestään ihmisten väliset etäisyydet kasvavat. Lisäksi yhteisöllisyys on teknologian kehittymisen myötä muuttanut muotoaan.


Yksinäisyyden arvoitusta pohti erityisasiantuntija ja dosentti Sakari Kainulainen Diakonia-ammattikorkeakoulusta. Kainulainen käytti esimerkkeinään lukuisia mediaotsikoita koskien yksinäisyyden lisääntymistä ja sen ikäviä lieveilmiöitä. Yksinäisyys ei ole vain tunne, vaan se voi johtaa vakaviin seuraamuksiin niin yksilön omassa elämässä kuin laajemmalla, yhteiskunnallisella tasolla. Kainulaisen mukaan yksi yksinäisyyden taklaamisen ongelmakohta on yksinäisyyden stigma. Yksinäisyys aiheuttaa häpeää, joka voi entisestään juurruttaa yksinäisen ihmisen ongelmiinsa. Moderni keino paeta yksinäisyyttä ja hakea vertaistukea onkin internet.


Mutta miten inhimillinen läheisyys ja toisen kohtaaminen toteutuvat alati digitalisoituvassa yhteiskunnassa? Yksi SOSTEtalkin toistuvista nostoista tuntuikin olevan sosiaalisen median merkityksen lisääntyminen sekä työelämässä, että ylipäätään arjessa. Netti voi tarjota mahdollisuuksia yksinäiselle ihmiselle, mutta samalla kasvattaa ihmisten välistä kuilua entisestään. Futuristi Kari A. Hintikka pohti ajan puutteen vuoksi lyhyeksi jääneen alustuksensa aikana yksinäisyyden ja netin paradoksaalista tilannetta. Samalla, kun ihmisten Facebook-kaverien ja Twitter-seuraajien määrä kasvaa, inhimillisten kohtaamisten määrä uhkaa vähentyä. 
 
Yksinäisyys on ajankohtainen aihe.  Marttaliitto Ry:n Marianne Heikkilä kertoo, kuinka yhteisöt voivat taklata yksinäisyyttä.

Kun sosiaali- ja terveysalan palvelut tulevaisuudessa sähköistyvät ja ihmiset hoitavat asiansa (ja sosiaaliset suhteensa) enenevissä määrin verkossa, korostuu mielestäni aidon vertaistuen merkitys. Ihmisten kohtaaminen fyysisesti ja omana itsenään on yksinäisyyden lievittäjänä ja merkityksellisyyden kokemuksen tuottajana korvaamatonta. Marttaliitto Ry:n toiminnanjohtaja Marianne Heikkilä korosti puheenvuorossaan yhteisöjen merkitystä. Heikkilän mukaan olennaista yksinäisyyden tarkastelussa on ottaa huomioon saamisen ja antamisen balanssi. Yhteisön tulee tarjota riittävää läheisyyttä, mutta samaan aikaan antaa tilaa. Individualistisessa yhteiskunnassamme saattaa välillä tuntua, että juuri tilan saaminen ylikorostuu; yksilön tulee pärjätä yksin, tehdä omat valintansa. Valintoja tuleekin tehdä; Heikkilän mukaan jokainen voi valita sosiaaliset suhteensa ja yhteisönsä vastapainona tahdosta riippumattomalle yksinäisyydelle ja osattomuudelle.  Tärkeää on myös aidon kokemustiedon tarjoaminen: kokemusten jakaminen on vertaistoiminnan ydin. Heikkilä totesikin, että viranomaistoimintaa ei ole tarkoitus korvata, vaan olennaista on yhdistää kokemusasiantuntijuus ammattityön rinnalle.


Pakolaiskriisin seurauksena yhteiskunnassamme on meneillään myllerrys, ja seurauksena järjestöjen, osallisuuden ja inhimillisen kohtaamisen merkitys on tärkeämpi kuin koskaan. Martat ovat toiminnallisilla tempauksillaan taklanneet yksinäisyyttä ja osattomuutta niin maahanmuuttajien kuin vankilassa istuvienkin (myös suljetussa yhteisössä voi kokea yksinäisyyttä) parissa.


Yhteiskunta muuttuu, mutta vertaisuuden ja inhimillisen kohtaamisen tuottama merkityksellisyys on universaali kokemus, jota teknologia ei voi korvata.  On pidettävä huolta, että taistelussa yksinäisyyttä vastaan ja inhimillisyyden puolesta on jatkossakin huomioitu sekä kokemus- että ammattitieto.