17.12.2015

Ajoitus on kaiken A ja O


Suomessa työllisyysmäärärahoja on ollut käytössä n. 564 miljoonaa euroa vuodelle 2015. Tutkija Robert Arnkil totesi Lieksan työllisyyden kuntakokeilun päätösseminaarissa 11.11.2015, että ”Ruotsissa vastaava summa on ainakin puolet enemmän.” Suomessa työllisyysmäärärahat ovat vähentyneet vuosi vuodelta ja vähenevät entisestään vuonna 2016. Myös työvoimakoulutuksen määrärahoja ohjataan uudelleen vuonna 2017.

Valitettavasti määrärahojen vähenemisellä on suora vaikutus Pohjois-Karjalaan ja pohjoiskarjalaisiin. Keskustelu siitä, että palkkatuettua työtä tulisi määrärahoihin vedoten vähentää, on mielestäni vastuutonta. Massatyöttömyyden aikana valtion tulisi ottaa vastuuta työllistämisestä. Siitä hyötyvät kaikki.

Palkkatuella on suora vaikutus kansalaisten hyvinvointiin.Työllisyysmäärärahojen ohjaamisella palkkatuen kautta työntekijän palkkaan on merkitystä myös alueiden hyvinvoinnille. Palkkarahat käytetään lähialueen palveluihin. Palveluihin, joita paikalliset yrittäjät tuottavat ja, joista maksetaan veroja. Palvelut, joilla myös maaseutukeskukset pysyvät elinvoimaisina.

Mutta. Työllisyyden hoitoa ei ratkaista pelkästään rahalla. Tärkeää on se, miten työllistämisen muita resursseja käytetään tulevaisuudessa. Rahan ja tekijöiden vähentyessä verkostomaisten työtapojen tarve kasvaa. Työllisyyden ja työllistymisen edistämisessä valtion, kuntien, yritysten, koulutusorganisaatioiden ja kolmannen sektorin saumaton yhteistyö, toimivat verkostot ja erilaiset yhteiset alueellisesti sovitut työllisyyden hoidon keinot ovat avain asemassa. Arnkilin (11.11.2015) mukaan tämän ketjun pitää pelata yhteen kuntoutuksesta, aktivoinnista ja osaamisen kehittämisestä aina työllistymiseen asti. Selvää on, että kaikkien toimijoiden osaamista tarvitaan näissä talkoissa.

Olen toiminut työllistämisen parissa yli kymmenen vuotta ja havainnut, että moni työtön työnhakija tarvitsisi apua työllistymisessä välittömästi työttömäksi jäätyään. Järjestelmämme ei kuitenkaan ole riittävän ketterä ja nopea. Myös kasvokkain tapahtuva asiakkaan kohtaaminen on vähentynyt.

Työssäni olen monesti pohtinut (jopa ääneen) sitä, miksi asiakkaiden palvelut määräytyvät esimerkiksi iän tai työttömyyden keston mukaan. Työhönvalmennus on lähtökohdiltaan samanlaista kuitenkin kaikille asiakkaille. Työnetsintää voi tehdä niin nuorille kuin aikuisillekin juuri työttömäksi jääneille ja pitkään työttömänä olleille asiakkaille. Eikö asiakkaan palvelutarve määritä sen, mitä palvelua hän tarvitsee?

Toisin sanoen, keskustelu palveluiden integraatiosta, asiakkaan palvelutarpeen määrittelemisestä ja sujuvista nivelvaiheista eri palvelujen välillä ei ole turhaa. Itse asiassa se on koko kupletin juoni, puhutaanpa sitten Sote-alueista, maahanmuuttajien kotouttamisesta tai nuorten palveluiden kehittämisestä. Ajoitus on kaiken A ja O, niin asiakastyössä kuin työllisyysmäärärahojen käytössä.


Timo Hartikainen, projektipäällikkö
Polkuja yrityksiin -projekti
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry