Työttömien syyllistäminen aktiivisuuden puutteesta on
loukkaavaa. Tämä on viesti, jota yhdistyksemme
järjestämän työllisyyden asiakasraadin osanottajat haluavat välittää eteenpäin.
Raatilaiset ovat huolissaan hallituksen vuodelle 2017 esittämistä muutoksista
koskien työttömyysturvaa ja työllisyyyspalveluja. Asiakasraadin elokuisen
tapaamisen muistion
voit lukea yhdistyksemme verkkosivuilta.
”Siis että minun
työttömyysturvan leikkaaminen auttaa minua työllistymään, pitäisikö itkeä vai
nauraa”, kommentoi asiaa oma asiakkaani. Työttömän näkökulmasta hallitukset
esittämät muutokset heikentävät hänen jo ennestään heikkoa asemaa. Ja niin kuin
asiantuntijat ovat lausuneet: kun yhdestä päästä nipistetään, kasvattaa se
menoja toisaalla. Oletettavasti työttömistä yhä useampi joutuu turvautumaan
toimeentulotukeen.
”Minusta nämä
muutokset välittävät viestiä siitä, että olisin haluton kaikkeen, haluton
ottamaan työtä vastaan, haluton muuttamaan työnperässä, että saan liikaa
korvauksia ja etuuksia. Se tuntuu pahalta, kun tosiasiassa teen kaikkeni
päästäkseni eteenpäin.” Tämäkin näkemys on asiakkaani suusta. Olen hänen kanssaan
samaa mieltä siitä, että työttömyysturvaan nyt kohdistuvista leikkauksista sekä
ylipäätään julkisesta keskustelusta välittyvä viesti leimaa työttömyyden usein ihmisen
omaksi syyksi. Äkkiseltään työllisyyspalveluihin kaavaillut muutoksetkin
vaikuttavat enemmän kurinpidollisilta kuin työllistäviltä toimilta. Vai mitä
olette mieltä?
Mitä sitten on tulossa? Maalaisjärjellä ajatellen menetysten
tilalle on vaikeina aikoina saatava vastiketta: lisää koulutuspaikkoja,
palkkatukea, tukipalveluja, jotain joka auttaa ihmisiä eteenpäin. Yhdeksi
työkaluksi on kaavailtu kovasti keskustelua herättäneitä työttömien kolmen
kuukauden välein tapahtuvia haastatteluja. ”Onko
se sitten keppiä vai porkkanaa? Positiivista olisi ehkä se, jos tämän kautta
voisi olla muutakin kuin kasvoton nettiasiakas?”, pohditaan verkossa. ”Mielelläni menen haastatteluun, mutta
toivoisin sitten, että se olisi ratkaisuja hakevaa ja löytävää, ei
kontrolloivaa”; tämäkin on poiminta verkkokeskusteluista.
Ovatko keinomme tukea työttömiä riittäviä ja oikeanlaisia?
Tätä olemme pohtineet jo pidemmän aikaa yhdistyksemme toimijoiden ja
kumppaneidemme kesken. Pitkittynyt työttömyys on kenelle tahansa meistä vaikea
elämäntilanne. Ja vaikeassa elämäntilanteessa ihminen kaipaa tukea ja apua, ei
kontrollia.
Ihmiset haluavat elämässään eteenpäin. Asiakastyöntekijät
haluavat olla heidän kanssakulkijoita. Mutta työkaluja tarvitaan. Työttömän
asema huolettaa!
Matleena Pekkanen
Työhönvalmentaja, Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry
