29.11.2017

IKAROS -hankkeessa ei kangistuta kaavoihin

Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry:n Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen rahoittamassa kolmivuotisessa Ikaros-hankkeessa edistetään ikämiesten arjen osallisuutta etsivän vanhustyön keinoin. Hankkeella tavoitetaan niitä iäkkäitä miehiä, jotka kaipaavat elämäänsä sosiaalisia kontakteja ja mielekästä tekemistä Joensuun Rantakylän, Enon ja Kiihtelysvaaran alueella.  Toimintamuodot syntyvät hankkeessa tarpeen mukaan. Tähän mennessä tarvetta on ollut ryhmätoiminnalle (Velmut-ryhmä), yksilölliselle työlle: mm. matalan kynnyksen palveluohjaukselle ja kotikäynneille sekä jalkautuvalle työlle siellä missä ikämiehet liikkuvat.
Toiminnan periaatteet ovat yksinkertaisia. Ihminen on itse omien asioidensa asiantuntija.
Tärkeää on kuuntelu, keskustelu, läsnäolo ja ajan antaminen.
Periaatteena IKAROS-hankkeessa on ns. osallistujatahtisuus ja joustavuus. Hankkeessa puhutaan ihmisistä ja osallistujista, asiakas-nimikettä ei käytetä. Toiminnassa ei lähdetä liikkeelle ajatuksesta, mitä hanke voi ikämiehelle tarjota, vaan mitä ikämies tarvitsee arkensa tueksi. Toiminnan edetessä on käynyt ilmi, etteivät ihmiset ja heidän elämäntilanteensa mahdu valmiisiin raameihin. Käytännössä ikämiehen tarpeisiin pyritään vastaamaan sekä suoraan hankkeen kautta että tarvittaessa ”saattaen vaihtaen” yhteistyötahojen kanssa.
Hankkeelle ominaista on yksilöllisyys myös tiedottamisessa. Osallistujia on tavoitettu paljon jo ensimmäisten kolmen kuukauden aikana. Tällä hetkellä Rantakylän alueen tekstiviestilistan kautta toiminnasta menee tietoa 75:lle ikämiehelle. Heistä n. 70 oli tavoitettu ennen kuin yhtäkään ilmoitusta oli kiinnitetty ilmoitustauluille tai laitettu muuten jakoon. Osallistujia haastateltaessa kävi ilmi, että vain yksi henkilö oli tullut mukaan toimintaan nähtyään esitteen seinällä. Vaikka esim. Velmut-ryhmän toiminnassa on mukana hyvinkin erilaisia ja erilaisissa elämäntilanteissa olevia ikämiehiä, yhteistä monille on juuri tavoittamisen haasteellisuus. Vain pieni osa porukasta seuraa ilmoituksia, nettisivuja tai Facebookia.

Parhaiten sana toiminnasta on kiertänyt jalkautuvan ja etsivän työn kautta paikallisten kauppojen auloissa, huoltoaseman baarissa, terveysaseman/hyvinvointiaseman käytävillä, asukatuvilla ym., paikoissa joissa ihmiset arkeaan viettävät. Tärkeäksi tiedottamisessa on koettu henkilökohtaisuus. Ikämiesten kanssa jutellaan niitä näitä sen mukaan, mikä kellekin on tärkeää. Varsinaisesta hankkeen toiminnasta puhutaan, jos siihen on kiinnostusta. Toiminnasta kiinnostuneet voivat halutessaan antaa numeronsa tekstiviestilistalle, jolla hankkeen työntekijä tiedottaa viikoittain tulevista toiminnoista. Tieto kulkee tehokkaasti ”puskaradiona” ikämieheltä toiselle. Tavoitettujen henkilöiden kautta saadaan vinkkejä ja kontakteja myös niihin, jotka ovat mökkiytyneet koteihinsa. Osallistujia hankkeeseen ohjautuu myös monitoimijaisen yhteistyöverkoston kautta.

IKAROS-hankkeen myötä on tullut vastaan kysymys perinteisten työroolien ja ammatillisuuden kyseenalaistamisesta. Esimerkiksi ryhmätoiminnan aikana ei ole selviä ohjaaja-ohjattava rooleja. Työntekijä on mahdollistaja ja luo raamit, ihmiset itse toiminnan sisällön. Työntekijöillä ei ole perinteistä ammatillisuuden suojaa, kuten työasua, nimikylttiä eikä ihmisiä oteta vastaan summerioven takana. Hankkeen osallistujat ovat harvoin, ainakaan valmiiksi, asiakkaan roolissa. Usein kontaktin luominen on näin helpompaa, mutta ammatillisten ja henkilökohtaisten rajojen määrittely voi olla hyvinkin haastavaa.
Rantakylän kaupunginosassa Velmut-ryhmän toiminta on jo alkanut vakiintua. Miehet kokoontuvat yleensä kerran viikossa, ja luovat toiminnan itse. Yleensä ainakin keitetään kahvit, turistaan, tehdään pientä nikkarointihommaa tai jotain pientä purtavaa. Lisäksi käydään esimerkiksi retkillä, lenkillä ja tapahtumissa aina sen mukaan mikä ryhmää kiinnostaa. Ryhmätoiminnassa huomioidaan palveluohjauksellinen näkökulma. Erilaisiin arjen haasteisiin on mahdollista saada tukea joko pikaisesti ryhmän aikana tai sopimalla henkilökohtainen tapaaminen. Muina viikonpäivinä voidaan osallistua muiden tahojen kaupungissa järjestämään toimintaan, mikäli se Velmuja kiinnostaa. Näin ympärillä olevat toimijat ja yhteistyöverkosto tulevat tutuiksi. Velmuryhmäläisillä on halutessaan mahdollisuus lähteä mukaan myös hankkeen yhteistyöpalavereihin, kehittämistyöryhmiin ym.   Osa Velmuista on kiinnostunut toimimaan hankkeessa ns. Vertaisvelmuna. Vertaiset osallistuvat työntekijän työparina mm. jalkautuvaan työhön ja kotikäynneille.


Ryhmätoimintaan mukaan lähtemisen kynnys on pidetty mahdollisimman matalana. Osallistujilta ei vaadita sitoutumista. Toimintaan voi osallistua oman kiinnostuksen ja elämäntilanteen mukaan.
Ryhmätoimintaan voidaan järjestää tarvittaessa kyyti vaikka kotiovelta.  On huomioitu, että mm. erilaiset liikkumisrajoitteet, kotoa pois lähtemisen vaikeus ja taloudelliset seikat voivat muodostua esteeksi toimintaan lähtemiselle.

Hankkeen toiminnan ydin on yksinkertaisuudessaan siinä, että mennään sinne missä ihmiset ovat ja kuullaan mitä he itse asioistaan ajattelevat. Tukea tarjotaan, mikäli ihminen itse sitä kaipaa. Usein tärkein tuki arjessa on hyvin yksinkertaista: päivän kuulumisten vaihtaminen, polttopuiden tilaamisesta huolehtiminen, tärkeän puhelinnumeron etsiminen…

Hankkeen työntekijöiden moninaiset tehtävät herättävät myös kysymyksen, mikä on ammatillista työtä ja kuinka sen tuloksia mitataan?  Hankkeen ajatuksena on, että lähes mikä tahansa tekeminen voi olla ammatillista työtä, jos työntekijä tiedostaa siihen liittyvän ammatillisen tavoitteen. Erilaiset toiminnan tavat kahvinkeitosta hakemusten täyttämiseen ovat sosiaalityön välineitä ja keinoja kohdata ihminen. Mutta miten mitata kohtaamista?

Soile Nyman ja Katja Hämäläinen-Puhakka