Asiantuntijalla on asiaa

Elina Pajula, toiminnanjohtaja
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry

Sosiaalinen media jakaa riemuissaan asiantuntijaohjeita: näin menet lomalle, näin olet lomalla, näin palaat lomalta, näin välttelet kaikenlaista ahdistusta. Asiantuntija auttaa!

Lomalle mentäessä asiantuntija osasi opastaa työmäärän vähittäiseen vähentämiseen, jotta lomasta saisi parhaan mahdollisen tehon irti.  Lomalla asiantuntija neuvoi miten lomaa vietetään oikeaoppisesti, jotta loman tuntu on oikeanlainen eikä aika kulu hukkaan eivätkä varsinkaan perheonni ja parisuhde vaarannu. Loman loppuessa asiantuntija iltapäivälehdessä kertoo, miten lomalta kuuluu palata. Mikä on oikea tapa viettää ensimmäiset työpäivät, miten kohdataan työyhteisö ja käsitellään työhönpaluuahdistusta.

Wikipedian mukaan asiantuntija on henkilö, jolla on kanssaihmisiään selvästi perusteellisemmat ja laajemmat tiedot joltakin alalta. Tällöin asiantuntija pystyy usein tunnistamaan ongelmia ja ratkaisemaan niitä tehokkaasti. Asiantuntijassa yhdistyvät tieto, kokemukset ja ilmaisukyky. Kokemuksia tarvitaan tiedon oikeaan käyttöön ja soveltamiseen. Mitä enemmän asiantuntijuus perustuu omakohtaisiin kokemuksiin yhdistyneenä hankitun tiedon perusteelliseen sisäistymiseen, sitä parempi perusta on asiantuntijuudella. Asiantuntijuus on taitoa, joka kehittyy pitkällisen kokemuksen ja sisäistyneen tiedon myötä.

Asiantuntijuutta tarvitaan. Monimutkaisessa yhteiskunnassa mm palvelujen kehittäminen edellyttää ihmisiä, joilla on perusteelliset ja laajat tiedot sekä kyky tunnistaa ongelmia ja ratkaista niitä. Oma kokemus palveluista ei myöskään ole pahitteeksi niitä kehitettäessä. Aliarvostettua asiantuntijuutta on ymmärrys etsiä ja kehittää aktiivisesti keinoja, joilla palveluja käyttävät ihmiset – oman elämänsä parhaat asiantuntijat – saavat äänensä kuuluviin ja osallistuvat palveluiden kehittämiseen.

Lomalla oli itse asiassa virkistävää lukea asiantuntijan neuvoja. Vastuuta loman sujumisesta ei vain voinut siirtää kenellekään vaan se oli kannettava ihan itse!

Meillä on paljon puhetta osallisuudesta ja oman vastuun lisäämisen tarpeesta. Omaa vastuuta voi ottaa täysipainoisesti vain, jos on aito mahdollisuus vaikuttaa asioiden kulkuun.

Pohjois-Karjalassa otetaan tällä hetkellä isoja askelia sosiaali- ja terveyspalvelujen maakunnallisen sote- tuotantomallin kehittämisessä. Tähän prosessiin on tärkeää osallistaa monipuolinen asiantuntijuus: sosiaali- ja terveys, virkamiehet ja luottamushenkilöt, tutkimus ja koulutus, järjestöt ja kansalaistoiminta. Monitoimijainen asiantuntijuus sitouttaa, osallistaa ja rakentaa uskoa tulevaisuuteen. Tilan antaminen ja menetelmien kehittäminen ihmisen oman äänen kuulumiselle kasvattaa meitä kaikkia omaan ja yhteiseen vastuuseen.

Laiva on lastattu osallisuudella

Tanja Saukkonen, projektikehittäjä, oSallisuushanke Salli
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry

Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen oSallisuushanke Salli ankkuroituu yhdistyksen yhteen strategiseen tavoitteeseen, joka on kansalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien kehittäminen. Itse pääsin Sallin ja osallisuuden matkaan viime syksynä, eli hankkeen (2011-2014) loppupuolella.

Lyhyesti sanoen hankkeen tavoitteena on edistää osallisuutta.  Osallisuus on kuitenkin mutkikas käsite, joka lipeää herkästi otteesta. Ja millä konsteilla osallisuutta voi edistää? Eräitä toimenpiteitä tavoitteen edistämiseksi ovat olleet nuorten aikuisten kehittäjäryhmätoiminta, osallisuuskoulutukset, OSALLISTU! VAIKUTA! – teematapahtuma, arki-infot sekä vertaistoimintaoppaan kehittäminen.

Hankkeessa on toteutettu myös sosiaalitoimistojen aikuissosiaalityön asiakaspalautepäiviä yhteistyössä kuntien ja ammattikorkeakoulun kanssa. Kuinka asiakaspalautepäivät edistävät osallisuutta, ja mitä merkitystä palautteen keräämisellä on, olen matkan varrella kuullut kysyttävän. Tähän voi vastata myös vastakysymyksellä: koska sosiaalitoimisto on keskeinen osa suomalaista hyvinvointivaltion turvaverkkojärjestelmää ja koska sosiaalitoimisto voi olla joidenkin palvelunkäyttäjien ainoita ikkunoita yhteiskuntaan, niin eikö olisi erikoista, ettei mielipiteitä palvelusta kysyttäisi?

Palautteen kerääminen viestii arvostuksesta palvelun käyttäjää kohtaan: mielipiteelläsi on väliä ja haluamme kehittää palveluja käyttäjälähtöisemmäksi. Viime kädessä palautteen keruu sisältää mittavamman viestin: yhteiskunta palveluineen kuuluu kaikille ja olet tärkeä osa yhteistä yhteiskuntaamme. Toki palautteella tulee tehdä jotain. Muutoin uskottavuus katoaa, ja into palautteen antamiseen hiipuu. Palautetta keränneet sosiaalitoimistot ovatkin ottaneet palautteen vakavasti, ja niiden pohjalta on mietitty, mitä asioille voitaisiin tehdä.

Asiakaspalautepäivien yhteydessä voidaan myös tarkastella asiakasosallisuuden käsitettä. Asiakasosallisuudessa on kysymys asiakkaan kuulemisesta ja kohtaamisesta sekä asiakkaan osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista omien palvelujen suunnitteluun ja arviointiin. Asiakasosallisuuden vaatimus on myös kirjattu uuteen sosiaalihuoltolain ehdotukseen. Lakiehdotuksen mukaan kunnan on vähintään kerran valtuustokaudessa kerättävä asukkaidensa näkemyksiä sosiaalihuollon toimivuudesta kunnassa.

Osallisuus on löytänyt tiensä myös lukuisiin muihin lainsäädäntöteksteihin, mutta asiakaspalautteen keräämisen näkökulmasta keskeiseksi nousee nimenomaan sosiaalihuoltolakiin kaavaillut muutokset.  Voi nähdä, että osallisuus on saanut vakaan sijansa suomalaisessa arvoperustassa lainsäädännöllisten raamien myötä. Vaikka lainsäädäntö elää ajassa, on vaikea nähdä tilannetta, jossa osallisuuden tavoite minnekään katoaisi, osuuhan osallisuus myös demokratian ihanteen ydinkysymyksiin.

Osallisuudessa on kysymys myös yhteiskunnan jatkuvuudesta, uudistamisesta, ja pidemmän päälle yhteiskunnan vakaudesta. Koko yhteiskuntaa ei yhdellä hankkeella muuteta, mutta tunnetusti pienistä puroista kasvaa lopulta suuria jokia. Osallisuuden edistämistä on tehty yhteistyöverkostoissa. On selvää, että yksittäisiä toimijoita suurempia vaikutuksia saadaan tekemällä työtä yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa.

Uskon, että yhteistyöllä voidaan kääntää suuntaa laivasta, joka on lastattu ulkopuolisuudella, syrjäytymisellä, syrjäytetyksi tulemisella, huono-osaisuudella ja sukupolvelta toiselle siirtyvillä ongelmilla. Yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta on olennaista, miten eri toimijoiden yhteistyöllä laiva lastataan myös osallisuudella.

Sukellus välityömarkkinoiden maailmaan

Juho Kervinen, harjoittelija
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry 

Aloittaessani harjoitteluni Pohjois-Karjalan sosiaaliturvayhdistyksen KAJO-keskuksessa välityömarkkinat, tai oikeastaan koko kolmannen sektorin toiminta, olivat minulle varsin tuntemattomia aihepiirejä, vaikka työ- ja sosiaaliasioihin olinkin hallinto-oikeuden opinnoissani aiemmin perehtynyt. Tehtäväni oli laatia raportti siitä, millaisia muutoksia välityömarkkinat ovat 15-vuotisen olemassaolonsa aikana kohdanneet ja erityisesti, miten Pohjois-Karjalan työllisyyshankkeet ovat onnistuneet syventämään yhteistyötänsä ja uudistamaan toimintaansa.

Suurin osa materiaalista löytyi muistitikulta, johon oli koottu työllisyyshankkeiden muistioita ja muuta lähdeaineistoa viimeisen kymmenen vuoden ajalta, ja sitä vanhemmista asioista löytyi tietoa KAJOn paperisesta arkistosta. Olin ensimmäisellä viikolla myös Kiteellä seuraamassa hanketapaamista ja näkemässä, miten ne muistiot syntyvät. Asiaan perehtymisen myötä heprealta kuulostavien lyhenteiden, kuten TYP, TYPKE, ja ESR sisältö selvisi, ja samoin raporttiin on pyritty saamaan selkokielisiksi asiat kuten ryhmäpoikkeusasetus.    

Välityömarkkinoiden merkitys näyttää kasvaneen vuosien varrella. Päätehtävä on ihmisten työllistäminen palkkatuella, mutta sen lisäksi parannetaan työelämävalmiuksia ja laitetaan tarvittaessa elämänhallinta kuntoon, tehdään aktiivisesti yhteistyötä yritysten kanssa ja työjakson aikana on nykyään mahdollista suorittaa ammattitutkintokin. Ei siis ihme, että hankkeiden keskinäisen yhteistyön lisäksi kunnan ja työvoimaviranomaisten kanssa tehtävä yhteistyö on tiivistynyt. Voisi kai sanoa, että välityömarkkinat ovat alkaneet entistä paremmin vastata tarkoitustaan toimia ponnahduslautana avoimille.

Pohjois-Karjalan työllisyyshankkeiden toiminnasta saa tomeran vaikutelman. On oltu ajan tasalla asioista ja tiedostettu mahdolliset kehittämistarpeet, oli kyse sitten lakimuutoksista tai oman toiminnan uudistamisesta. Päätökset eduskunnassa ohjaavat yhdistysten toimintaa, mutta aktiivinen viestintä ja toiveiden kertominen voi aikaansaada muutoksia. Hanketapaamisten muistioita tarkastelemalla käy myös ilmi, mitkä ovat olleet tapaamisten puheenaiheita vuosien aikana. Osa asioista on eräänlaisia ikuisuuskysymyksiä, joihin hanke itse ei hirveästi voi vaikuttaa. Esimerkiksi työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuus on aihe, joka on tuttu myös avoimilta työmarkkinoilta.

Projektioppimista jäidenlähtöä odotellessa

Suvi Tahvanainen, projektiharjoittelija
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry

Olin harjoittelussa Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksessä reilu kolme kuukautta osana työvoimapoliittista projektiosaamisen koulutusta. Yhdistys oli itselleni jo ennestään tuttu, sillä yhteisöpedagogi-koulutuksen aikaiset projektiopinnot ja opinnäytetyöni suoritin oSallisuushanke Sallissa. Tuolloin työskentelin pääasiassa Kansalaistalolla ohjaten erilaisia taide- ja kädentaitotoimintoja, mutta nyt pääsin sukeltamaan sisään myös projektityön toiseen puoleen: mitä projektityöntekijät tekevät silloin, kun he eivät ole ns. kentällä. Ja, kuten sain nähdä ja itsekin kokea, työtehtävät ovat hyvin monipuoliset. Olen iloinen, että Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksessä harjoittelijoiden työpanosta ja erityisosaamista arvostetaan ja hyödynnetään.

Yksi miellyttävimmistä ja mieleenpainuvimmista työtehtävistäni liittyi 8.5. järjestettävän velka-teemaisen Jäidenlähtöseminaarin tiedottamiseen. Sain käyttää luovuuttani seminaarin julisteen ja sosiaaliseen mediaan levitettävän mainosvideon tekemisessä. Aurinkoisena maaliskuun päivänä valokuvasimme soittajapojan tarinaa Vehkalahdella, josta jäät eivät onneksi tavanomaista lämpimämmistä säistä huolimatta olleet vielä sulaneet. Pasuunan soitto kumisi komeasti ympäristöön ja innosti ohikulkijatkin yltymään aplodeihin. Jäällä kuultiin teemaan sopien muun muassa Rikas mies jos oisin ja Vippaa mulle viitonen. Videota ideoidessa ja tehdessä tuli pohdittua mitä velka tarkoittaa. Onko velka aina negatiivinen asia, koskeeko velka kaikkia, liittyykö velkaan aina raha, mihin velka voi johtaa tai mitä velka mahdollistaa? Sanan negatiivisesta kaiusta huolimatta tulin siihen tulokseen, että vaikka velka voikin yksilön ja yhteiskunnan tasolla olla painolasti ja rasite, on se kuitenkin myös arkipäivää, jonka lähes jokainen tulee omassa elämässään kohtaamaan tavalla tai toisella. Soittajapojan sanoman voi jokainen tulkita haluamallaan tavalla. Videon voi katsoa osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=AXePpwVmvho.

Harjoittelujakso Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksessä on avannut silmiäni projektiosaamisen lisäksi myös moniin yhteiskunnallisiin asioihin liittyen. Yhdistys on hyvin ajan hermolla ja tarttuu monin eri tavoin aiheisiin, jotka paikallisesti ja myös valtakunnallisesti ovat esillä. Yhdistyksen projekteissa kehitetään toimintaa ja vaikutetaan päätöksentekijöihin niin, että kansalaisten hyvinvointi ja ihminen ovat etusijalla. 

Kiitos kaikille pk-sotulaisille mukavista yhteisistä päivistä. Erityisesti jään kaipaamaan työyhteisönne yhteisiä kahvihetkiä ja lennokkaita tee-se-itse-ideointituokioita. Toivotan aurinkoista mieltä hankkeiden parissa jatkossakin!

Luovuus on pieniä tekoja

Johanna Seppänen, projektipäällikkö, KAJO-keskus
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry

Tämä blogiteksti sai innoituksensa kahden miehen ajatuksista. Toiseen tutustuin Jyväskylässä lukiessani seminaarikassista poimimaani lehteä avauspuheenvuoroa odotellessani. Toisen viihdyttävää luentoshowta seurasin täydessä auditoriossa Joensuussa opintoihini liittyen. Nämä miehet muistuttivat minua siitä, että pieni on suurta ja monimutkainen yksinkertaista. Molemmat heistä työskentelevät Aalto-yliopistossa.

Yli-innovaatioaktivisti Anssi Tuulenmäki kirjoittaa artikkelissaan Kehitä uutta kokeilemalla toisenlaisesta kehittämisen tavasta. Kokeilevan kehittämisen idea on yksinkertainen. Jos näet työssäsi asian, joka ei toimi, ryhdy ideoimaan ja heti perään kokeilemaan.

Kokeilevassa kehittämisessä ei pyritä ensi laatimaan virheetöntä, riskitöntä mallia, jota sitten toteuttaa turvallisesti. Siinä lähdetään kokeilemaan, jotta opitaan, mistä tarkalleen ottaen on kysymys ja miten asia pitää hoitaa. Tuulenmäki suosittelee kokeilevaa kehittämistä työkaluksi erityisesti ihmislogiikalla toimivien ja aidosti uusien asioiden kehittämistyöhön. Omaa toimintaa voi aluksi parantaa kokeilemalla muutoksia pienempiin asioihin. Kun keksitään uusia ideoita pienten asioiden korjaamiseksi, niistä kerääntyy vähitellen isompia kokonaisuuksia.

Artikkelin luettuani ajattelin, että ihan ymmärtämättämme olemme Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen KAJO-keskus -hankkeessa tainneet toimia oikein. Olemme tarttuneet toimimattomiin asioihin, miettineet, mitä tehdä niille. Sitten olemme kokeilleet niitä pienimuotoisesti, onnistuneet tai epäonnistuneet. Olemme kutsuneet tätä kehittäväksi työotteeksi ja iloinneet mahdollisuudesta toimia näin. Muutokset ovat usein olleet pieniä mutta yhdessä ne ovat vieneet kokonaisuutta eteenpäin.

Lahjakas näyttelijä ja innovaatioiden akateeminen asiantuntija professori Alf Rehn luennoi otsikolla Luovuuden ja innovaatioiden lähteet. Hän vakuutti, että emme edes pidä luovuudesta. Luovuus yllättää meidät rajusti ja haastaa sen, mihin olemme tottuneet. Luovuus on sitä, että katsoo sinne, minne muut eivät vielä ole katsoneet. Rehnin mukaan ongelmana ei ole ideoiden vähyys vaan se, että ideat listitään jo syntyvaiheessa välinpitämättömyydellä tai suoralla torjunnalla. Innovaatioita ei voida järjestelmällisesti synnyttää konsulttien vetämissä kalliissa innovaatiopäivissä. Niitä syntyy silloin tällöin, jos niille antaa mahdollisuuden. Rehnin mukaan innovatiivisen organisaation resepti on yksinkertainen. Pitää oppia pois välinpitämättömyydestä ja keskustella rohkeasti muistakin kuin tutuista ja turvallisista asioista.

Rehnin luennolla kivi vierähti sydämeltäni. Minun ei tarvitse yrittää tulla luovaksi innovaattoriksi ja miettiä, miten hankkeemme pursuilisi luovuutta ja innovaatioita. Voin pitää huolen siitä, että yhteiselle keskustelulle on arjessa tilaa ja että jokaiselle idealle annetaan mahdollisuus. Innovaatioiden pitäisi syntyä omalla ajallaan.  

Luovaa ja innovatiivista kokeilujen kevättä!

Kannustavalla palautteella paremmaksi työntekijäksi

Marika Myllynen, työhönvalmentaja, KAJO-keskus
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry

Vitsi kertoo, että norsun nähdessään ranskalainen ajatteli sen kauneutta, saksalainen, miten sen voisi hyödyntää taloudellisesti, mutta suomalainen pohti, mitähän tuo norsu mahtaa minusta ajatella. Kansallisuuksiin liitetyt stereotypiat voi jättää omaan arvoonsa, mutta itse ainakin allekirjoitan sen, että liian usein tulee pohdittua tuota samaa kysymystä: mitähän muut minusta ajattelevat. Meillä on usein paljonkin käsityksiä siitä, miltä me muiden silmissä näytämme ja läheskään aina ne eivät kuitenkaan pohjaudu todellisuuteen.

Erityisesti omasta työstä on tärkeää saada palautetta ja joskus sitä annetaan liian vähän. Olen kuullut työyhteisöistä, joissa kehuja tai kiitosta ei kuulu, työnsä tietää tehneensä hyvin silloin kun esimies ei kommentoi mitään.

Itse koen ehkä palautteen tarpeen tavallista suuremmaksi, koska takanani on vain muutama vuosi täyspäiväistä työelämää. Palautteen merkitys on usein suuri myös heille, joilla työuraan on tullut katkoksia ja työelämässä ollaan pitkästä aikaa. KAJO-keskuksessa olemmekin viime ja tänä vuonna tuoneet yhdistystyönantajille palautteen antamisen apuvälineiksi mallipohjat, jotta keskusteluja muistettaisiin käydä ja niistä saatua tietoa voitaisiin hyödyntää myös työllistymistä edistäen. Lisää tästä sivuilla jelli.fi/tyollistaminen.

Tuoreiden tutkimustulosten (Palkkatyössä kolmannella sektorilla -julkaisu 2013) mukaan kolmannen sektorin työntekijät Suomessa kokevat työnsä laadun monilla ulottuvuuksilla heikommaksi kuin muilla sektoreilla koetaan. Tässä taustalla on monia syitä, joista varmasti vähäisin ei ole työn rahoituksen epävarmuus. Rakenteisiin ei voi aina ruohonjuuritasolta vaikuttaa ainakaan kovin nopeasti, mutta kukin voi tehdä oman osansa työelämänsä laadun parantamiseksi.

Positiivisuus ruokkii positiivisuutta. Lueskelin psykologian opintoihini liittyen perhebarometreja ja niiden mukaan parisuhdetyytyväisyyttä lisäsi se, että parisuhteen tilasta tehtiin positiivisia arviointeja. Kun kumppanille sanoo ääneen viikkosiivouksen jälkeen, että onpa meillä hyvä tiimi, niin kyllä alkaa myös enemmän siltä tuntua. Uskoisin, että sama kierre toimii myös työyhteisössä. Positiivisten asioiden esille nostaminen ja näkyväksi tekeminen tuottaa sitä, että asiat myös koetaan positiivisemmin. Haasteet ja ristiriidat tulee totta kai käsitellä ja rakentavalla palautteella on paikkansa. Työyhteisön ongelmatilanteet on kuitenkin helpompaa ratkaista, jos pohjalla on hyvä työilmapiiri, jossa kannustetaan ja tuetaan muita.

Meidän työyhteisössämme palautetta muistetaan mielestäni antaa varsin mukavasti. Sitä tulee niin arkisissa kohtaamisissa kuin virallisimmissa keskusteluissakin ja kiitoksen aiheeksikaan ei tarvita aina sen kummempaa kuin kahvinkeitto. Joulukuisessa työyhteisön kehittämispäivässämme myös saimme kirjoittaa jokainen toisillemme nimettömästi jonkin positiivisen kommentin ja uskoisin, että moni meistä laittoi paperin talteen katsoakseen sitä silloin, kun sattuu piristystä kaipaava, harmaampi päivä.

Millaisia keinoja teidän työyhteisössänne on positiivisen palautteen antamiseen ja annetaanko sitä tarpeeksi? Toiselle annettu kiitos ruokkii usein myös omaa hyvinvointia.

Tärkeintä on kohtaaminen

Anne Pyykkönen, projektipäällikkö, oSallisuushanke Salli

Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry

Olemme oSallisuushanke Sallissa kuulleet nuorten aikuisten ja aikuisten työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien ihmisten kokemuksia palvelujärjestelmästä. Keskiössä ovat olleet kuntien sosiaalipalvelut, Kelan ja te -toimiston palvelut.

Kokemusten mukaan tärkeintä oman tilanteen kohentumisessa on ollut se, miten on tullut kohdatuksi ja kohdelluksi palveluissa asioidessaan. Arvostava ja kannustava työntekijä, jonka kanssa on pystynyt rakentamaan luottamuksellisen suhteen, on parhaimmillaan auttanut saamaan ihmisen elämän raiteilleen.

Uusia polkuja on löytynyt. On ollut tärkeää, että on tullut kohdatuksi ihmisenä ihmisen kanssa.

On hyvä, että verkkoasiointia kehitetään. Se helpottaa monen ihmisen ja organisaation arkea.
On kuitenkin tärkeää muistaa, että elämän vaikeissa tilanteissa me ihmiset tarvitsemme koneen sijaan kasvoja ja sydäntä.

Palveluja uudistetaan ja kehitetään koko ajan. Tiukassakin taloudellisessa tilanteessa on tärkeää satsata resursseja siihen, että ihmisillä on mahdollisuus asioida palvelujärjestelmässä ihmisen kanssa, kasvotusten. Edellytyksenä on riittävä määrä työntekijöitä, joilla on mahdollisuus antaa aikaa kohtaamisille niin virastoissa kuin ihmisten arkiympäristöissäkin.

Anne Pyykkönen
Projektipäällikkö
oSallisuushanke Salli
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry