Sallin matkassa

Anne Pyykkönen, projektipäällikkö, oSallisuushanke Salli
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry

Vajaat neljä vuotta sitten syksyllä olin ajatuksissani palailemassa vanhempainvapaalta työelämään. Silloin ei vielä ollut mitään aavistusta siitä, mitä tulevat vuodet toisivat tullessaan. Vuodenvaihteessa 2010-2011 sain kuulla Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen osallisuushankkeesta, joka oli juuri saanut myönteisen rahoituspäätöksen Raha-automaattiyhdistykseltä ja projektipäällikön paikka olisi tulossa hakuun alkuvuodesta. Ennakkovihiä sain siitä, että hanke toimisi maantieteellisesti isolla alueella, ja että sille olisi asetettu kovat odotukset – osallisuuden edistäminen oli nousemassa kaikkien huulille ja herätti paljon kysymyksiä.  Salli -hankkeen odotettaisiin tuovan vastauksia epämääräiselle osallisuuden kehittämisen kentälle.

Hankesuunnitelmaa tavasin useaan otteeseen, enkä varmasti edes ymmärtänyt kaikkea mitä siinä tavoiteltiin. Teema tuntui kuitenkin tärkeältä ja sopivasti haastavalta. Aikaisempaa kokemusta projektityöstä minulle oli kertynyt ihan mukavasti ja olinhan vuosituhannen alussa työskennellyt osallisuushankkeessa aikaisemminkin – silloin kehittämisen kohteena oli nuorten osallisuus.

Pohdiskelin pitkään, onko minusta vetämään tätä kunnianhimoista hanketta, jossa väkisinkin joutuisin myös paljon matkustelemaan. Kotonakin riittää työmaata kolmen lapsen ja omakotitalon kanssa.  Päätin kuitenkin heittäytyä avoimin mielin tuntemattomaan, ottaa haasteen vastaan ja työntää kädet saveen.  Kun työ Sallissa alkoi, tuntui neljä vuotta pitkältä ajalta.

Ja kyllähän se heittäytyminen kannatti, sillä  Sallin matkassa on ollut jännittävää. Useimmiten  riemastuttavaa ja valtavan innostavaa. Välillä tuskastuttavaa ja turhauttavaa, niin kuin projektityön kuuluukin olla. Vaikka kehittämistiimin kokoonpano hankkeessa muuttui useaan otteeseen, saimme pidettyä yllä ”Sallin henkeä”, tiettyä kehittämisen intoa. Jälkeenpäin ajateltuna vuodet ovat kuluneet liiankin nopeasti – paljon olisi vielä tehtävänä.

Salli ei ole ratkaissut reilussa kolmessa vuodessa osallisuuden arvoitusta, mutta se on nostanut käsitteen ihmisten huulille ja tuonut siihen kaivattua konkretiaa. Salli on alkanut päästä jyvälle siitä, mitä osallisuuden edistämisen kentällä tulisi ottaa huomioon.  Hankkeen viimeisenä syksynä ei suinkaan lasketella leppoisasti maaliin raportoimisen ja tulosten levittämisen merkeissä, vaan on kääritty hihoja, kaiveltu lapioita vielä kerran esille ja tartuttu ajankohtaisiin tärkeisiin kehittämiskysymyksiin.  

Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys on päässyt mukaan alueellisen sote-palvelujen tuotantorakenteen valmisteluun ja Salli saa tässä valmistelussa kunniakseen yhdessä valmistelutyöryhmien kanssa huolehtia siitä, että kansalaisten ja järjestöjen ääni pääsee valmistelutyössä kuuluviin.  Pohjois-Karjalan  Siun Soten valmistelussa marraskuu on asukkaiden kuukausi!

Omalta osaltani työ Sallissa päättyy jäädessäni äitiysvapaalle lokakuussa. Olo on onnellinen, mutta samalla haikea. Salli on ollut erityisen haastava ja innostava, erityisen tärkeä. Ei ihan-mikä-tahansa-hanke. Sallissa on ollut voimaa ja väkevyyttä ja samalla herkkyyttä kuulla ihmistä, asettua heikomman puolelle. Iloissani olen siitä, että projektipäällikkönä jatkaa alusta asti kehittäjänä toiminut Hanna Pieviläinen. Hannan, Tanjan ja Karitan käsiin voin huolettomin mielin hankkeen jättää.

Taisin selvitä kunnialla tästä vaativasta tehtävästä Sallin projektipäällikkönä. Iso kiitos siitä kuuluu Sallin kaikille projektikehittäjille, koko Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen työyhteisölle, tärkeälle Elina Pajulan ja  Arja Jämsénin antamalle kehittämistuelle, hankkeen ohjausryhmälle ja tietenkin hankkeen yhteistyökumppaneille.  Kiitos, että sain olla tässä mukana.

Matka jatkuu, Salli oSallisuus!

Työnhaussa jokainen tsäänssi on mahdollisuus

Matleena Pekkanen, Työhönvalmentaja,
Polkuja Yrityksiin -projekti
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry

Yhdistyksemme vuoden mittaiseen määräaikaispestiin tuli 103 työhakemusta, kertoi yhteistyökumppani hiljattain. Hakijoista olisin voinut ottaa töihin 80 henkilöä, oli todella monialaista osaamista, jatkoi mies.

Niinpä. Taloustaantuman aikana työpaikkoja on vähän ja hyviä hakijoita paljon. Tässä yhtälössä kilpailu avoimista paikoista on äärimmäisen kova. Harvalla hakemuksella pääsee työhaastatteluun, ja silloinkin jaossa on vain yksi palkinto. Varasija työhaastattelussa ei lohduta, vaikka se tarkoittaa, että on ollut loistava.

Työnhaku on tunteikasta matkantekoa, jossa toivo ja epätoivo ovat toistuvasti läsnä. Työtä hakiessa joutuu asettamaan itsensä arvioitavaksi, karsittavaksi ja hylättäväksi. Hyvälläkin itsetunnolla ja ammattitaidolla varustettu hakija alkaa prosessin pitkittyessä miettiä, mikä itsessä on vikana, kun ei kelpaa. Eikä oloa ainakaan helpota se, että työorientoituneessa Suomessa työttömyys nähdään usein yksilön ongelmana ja ominaisuutena. Siitäkin huolimatta, että erilaiset yt-neuvottelu- ja irtisanomisuutiset ovat jokapäiväisiä uutisotsikoita.

YLE uutisoi keväällä, että kymmenettuhannet työttömät ovat turhautuneina luopuneet työnhausta. Ilmiö ei ole uusi, mutta tilastollisesti työnhaun lopettaneiden määrä on kasvussa. Onko työnhaussa mitään järkeä, jos tuloksia ei tule, kysyy jutussa haastateltu työnhakija.

Työnhausta luopuminen toistuvien pettymysten jälkeen on inhimillistä ja ymmärrettävää, mutta ei missään nimessä kannatettavaa. Siinä vaiheessa kun omat voimat ja ideat loppuvat - ja mielellään jo paljon aiemmin - on haettava apua ystävistä, vertaistuesta ja ammatillisilta toimijoilta. Työtön tarvitsee vierelleen kanssaihmisiä, sillä ihmisten välisissä kohtaamissa syntyy uusia ajatuksia ja näkökulmia. Se on uuden suunnan löytämisen edellytys: kun ammatti häviää alta ja koulutus vanhentuu, on löydettävä uusi tulevaisuuteen suuntaava vaihtoehto.

Miksi nöyrtyisin osa-aikaiseen yhdistystyöhön tai lähtisin ilmaiseksi työkokeiluun, kysyy tuotannollisista ja taloudellisista syistä irtisanottu pitkän työkokemuksen omaava työtön työnhakija. Tähän vastaan henkilökohtaisella mielipiteelläni: kun takana on 500 päivää työttömyyttä ja perinteinen työnhaku ei ole tuottanut tulosta, kannattaa tarjolla olevia vaihtoehtoja tarkastella avarakatseisesti. Yhdistys- ja hanketyössä on mahdollisuus räätälöidä työtehtäviä työntekijän oman osaamisen ja mielenkiinnon mukaisesti sekä hankkia ammatillista koulutusta ja lyhytkoulutuksia, työkokeilu voi toimia rekrytointikanavana yritykseen ja kaupungin työllistämistukipaikka voi silottaa tietä kuntasektorille. Välityömarkkinoilta on löytynyt ja löytyy koko ajan polkuja avoimille työmarkkinoille.

Ihminen jää helposti jumiin tuudittuen ja tottuen omiin osin valheellisiin ajatuspinttymiinsä. Itsepetos on luonnollista: kivulta pyritään suojautumaan. Kuitenkin työnhausta luopuminen on työttömälle se kaikkein huonoin ratkaisu. Ja jotakin tiedän siitä mistä kirjoitan, sillä itsellänikin on kokemusta työllistymistä tukevista palveluista. Ne ovat avanneet ovia, joita en liikkeelle lähtiessä edes tiennyt olemassa olevan.

Erilaisia työllistymisreittejä voi tarkastella mm. keväällä ilmestyneestä Joensuun seudun työllistymispalveluiden sähköisestä kartastosta. Se löytyy kaupungin sivuilta osoitteesta joensuu.fi/palvelukartasto.

Mahdollisuuksia on, kun niille itse antaa mahdollisuuden. Silloin ei ole kyse nöyrtymisestä, vaan rohkeudesta lähteä kohti uutta.

Asiantuntijalla on asiaa

Elina Pajula, toiminnanjohtaja
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry

Sosiaalinen media jakaa riemuissaan asiantuntijaohjeita: näin menet lomalle, näin olet lomalla, näin palaat lomalta, näin välttelet kaikenlaista ahdistusta. Asiantuntija auttaa!

Lomalle mentäessä asiantuntija osasi opastaa työmäärän vähittäiseen vähentämiseen, jotta lomasta saisi parhaan mahdollisen tehon irti.  Lomalla asiantuntija neuvoi miten lomaa vietetään oikeaoppisesti, jotta loman tuntu on oikeanlainen eikä aika kulu hukkaan eivätkä varsinkaan perheonni ja parisuhde vaarannu. Loman loppuessa asiantuntija iltapäivälehdessä kertoo, miten lomalta kuuluu palata. Mikä on oikea tapa viettää ensimmäiset työpäivät, miten kohdataan työyhteisö ja käsitellään työhönpaluuahdistusta.

Wikipedian mukaan asiantuntija on henkilö, jolla on kanssaihmisiään selvästi perusteellisemmat ja laajemmat tiedot joltakin alalta. Tällöin asiantuntija pystyy usein tunnistamaan ongelmia ja ratkaisemaan niitä tehokkaasti. Asiantuntijassa yhdistyvät tieto, kokemukset ja ilmaisukyky. Kokemuksia tarvitaan tiedon oikeaan käyttöön ja soveltamiseen. Mitä enemmän asiantuntijuus perustuu omakohtaisiin kokemuksiin yhdistyneenä hankitun tiedon perusteelliseen sisäistymiseen, sitä parempi perusta on asiantuntijuudella. Asiantuntijuus on taitoa, joka kehittyy pitkällisen kokemuksen ja sisäistyneen tiedon myötä.

Asiantuntijuutta tarvitaan. Monimutkaisessa yhteiskunnassa mm palvelujen kehittäminen edellyttää ihmisiä, joilla on perusteelliset ja laajat tiedot sekä kyky tunnistaa ongelmia ja ratkaista niitä. Oma kokemus palveluista ei myöskään ole pahitteeksi niitä kehitettäessä. Aliarvostettua asiantuntijuutta on ymmärrys etsiä ja kehittää aktiivisesti keinoja, joilla palveluja käyttävät ihmiset – oman elämänsä parhaat asiantuntijat – saavat äänensä kuuluviin ja osallistuvat palveluiden kehittämiseen.

Lomalla oli itse asiassa virkistävää lukea asiantuntijan neuvoja. Vastuuta loman sujumisesta ei vain voinut siirtää kenellekään vaan se oli kannettava ihan itse!

Meillä on paljon puhetta osallisuudesta ja oman vastuun lisäämisen tarpeesta. Omaa vastuuta voi ottaa täysipainoisesti vain, jos on aito mahdollisuus vaikuttaa asioiden kulkuun.

Pohjois-Karjalassa otetaan tällä hetkellä isoja askelia sosiaali- ja terveyspalvelujen maakunnallisen sote- tuotantomallin kehittämisessä. Tähän prosessiin on tärkeää osallistaa monipuolinen asiantuntijuus: sosiaali- ja terveys, virkamiehet ja luottamushenkilöt, tutkimus ja koulutus, järjestöt ja kansalaistoiminta. Monitoimijainen asiantuntijuus sitouttaa, osallistaa ja rakentaa uskoa tulevaisuuteen. Tilan antaminen ja menetelmien kehittäminen ihmisen oman äänen kuulumiselle kasvattaa meitä kaikkia omaan ja yhteiseen vastuuseen.

Laiva on lastattu osallisuudella

Tanja Saukkonen, projektikehittäjä, oSallisuushanke Salli
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry

Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen oSallisuushanke Salli ankkuroituu yhdistyksen yhteen strategiseen tavoitteeseen, joka on kansalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien kehittäminen. Itse pääsin Sallin ja osallisuuden matkaan viime syksynä, eli hankkeen (2011-2014) loppupuolella.

Lyhyesti sanoen hankkeen tavoitteena on edistää osallisuutta.  Osallisuus on kuitenkin mutkikas käsite, joka lipeää herkästi otteesta. Ja millä konsteilla osallisuutta voi edistää? Eräitä toimenpiteitä tavoitteen edistämiseksi ovat olleet nuorten aikuisten kehittäjäryhmätoiminta, osallisuuskoulutukset, OSALLISTU! VAIKUTA! – teematapahtuma, arki-infot sekä vertaistoimintaoppaan kehittäminen.

Hankkeessa on toteutettu myös sosiaalitoimistojen aikuissosiaalityön asiakaspalautepäiviä yhteistyössä kuntien ja ammattikorkeakoulun kanssa. Kuinka asiakaspalautepäivät edistävät osallisuutta, ja mitä merkitystä palautteen keräämisellä on, olen matkan varrella kuullut kysyttävän. Tähän voi vastata myös vastakysymyksellä: koska sosiaalitoimisto on keskeinen osa suomalaista hyvinvointivaltion turvaverkkojärjestelmää ja koska sosiaalitoimisto voi olla joidenkin palvelunkäyttäjien ainoita ikkunoita yhteiskuntaan, niin eikö olisi erikoista, ettei mielipiteitä palvelusta kysyttäisi?

Palautteen kerääminen viestii arvostuksesta palvelun käyttäjää kohtaan: mielipiteelläsi on väliä ja haluamme kehittää palveluja käyttäjälähtöisemmäksi. Viime kädessä palautteen keruu sisältää mittavamman viestin: yhteiskunta palveluineen kuuluu kaikille ja olet tärkeä osa yhteistä yhteiskuntaamme. Toki palautteella tulee tehdä jotain. Muutoin uskottavuus katoaa, ja into palautteen antamiseen hiipuu. Palautetta keränneet sosiaalitoimistot ovatkin ottaneet palautteen vakavasti, ja niiden pohjalta on mietitty, mitä asioille voitaisiin tehdä.

Asiakaspalautepäivien yhteydessä voidaan myös tarkastella asiakasosallisuuden käsitettä. Asiakasosallisuudessa on kysymys asiakkaan kuulemisesta ja kohtaamisesta sekä asiakkaan osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista omien palvelujen suunnitteluun ja arviointiin. Asiakasosallisuuden vaatimus on myös kirjattu uuteen sosiaalihuoltolain ehdotukseen. Lakiehdotuksen mukaan kunnan on vähintään kerran valtuustokaudessa kerättävä asukkaidensa näkemyksiä sosiaalihuollon toimivuudesta kunnassa.

Osallisuus on löytänyt tiensä myös lukuisiin muihin lainsäädäntöteksteihin, mutta asiakaspalautteen keräämisen näkökulmasta keskeiseksi nousee nimenomaan sosiaalihuoltolakiin kaavaillut muutokset.  Voi nähdä, että osallisuus on saanut vakaan sijansa suomalaisessa arvoperustassa lainsäädännöllisten raamien myötä. Vaikka lainsäädäntö elää ajassa, on vaikea nähdä tilannetta, jossa osallisuuden tavoite minnekään katoaisi, osuuhan osallisuus myös demokratian ihanteen ydinkysymyksiin.

Osallisuudessa on kysymys myös yhteiskunnan jatkuvuudesta, uudistamisesta, ja pidemmän päälle yhteiskunnan vakaudesta. Koko yhteiskuntaa ei yhdellä hankkeella muuteta, mutta tunnetusti pienistä puroista kasvaa lopulta suuria jokia. Osallisuuden edistämistä on tehty yhteistyöverkostoissa. On selvää, että yksittäisiä toimijoita suurempia vaikutuksia saadaan tekemällä työtä yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa.

Uskon, että yhteistyöllä voidaan kääntää suuntaa laivasta, joka on lastattu ulkopuolisuudella, syrjäytymisellä, syrjäytetyksi tulemisella, huono-osaisuudella ja sukupolvelta toiselle siirtyvillä ongelmilla. Yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta on olennaista, miten eri toimijoiden yhteistyöllä laiva lastataan myös osallisuudella.

Sukellus välityömarkkinoiden maailmaan

Juho Kervinen, harjoittelija
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry 

Aloittaessani harjoitteluni Pohjois-Karjalan sosiaaliturvayhdistyksen KAJO-keskuksessa välityömarkkinat, tai oikeastaan koko kolmannen sektorin toiminta, olivat minulle varsin tuntemattomia aihepiirejä, vaikka työ- ja sosiaaliasioihin olinkin hallinto-oikeuden opinnoissani aiemmin perehtynyt. Tehtäväni oli laatia raportti siitä, millaisia muutoksia välityömarkkinat ovat 15-vuotisen olemassaolonsa aikana kohdanneet ja erityisesti, miten Pohjois-Karjalan työllisyyshankkeet ovat onnistuneet syventämään yhteistyötänsä ja uudistamaan toimintaansa.

Suurin osa materiaalista löytyi muistitikulta, johon oli koottu työllisyyshankkeiden muistioita ja muuta lähdeaineistoa viimeisen kymmenen vuoden ajalta, ja sitä vanhemmista asioista löytyi tietoa KAJOn paperisesta arkistosta. Olin ensimmäisellä viikolla myös Kiteellä seuraamassa hanketapaamista ja näkemässä, miten ne muistiot syntyvät. Asiaan perehtymisen myötä heprealta kuulostavien lyhenteiden, kuten TYP, TYPKE, ja ESR sisältö selvisi, ja samoin raporttiin on pyritty saamaan selkokielisiksi asiat kuten ryhmäpoikkeusasetus.    

Välityömarkkinoiden merkitys näyttää kasvaneen vuosien varrella. Päätehtävä on ihmisten työllistäminen palkkatuella, mutta sen lisäksi parannetaan työelämävalmiuksia ja laitetaan tarvittaessa elämänhallinta kuntoon, tehdään aktiivisesti yhteistyötä yritysten kanssa ja työjakson aikana on nykyään mahdollista suorittaa ammattitutkintokin. Ei siis ihme, että hankkeiden keskinäisen yhteistyön lisäksi kunnan ja työvoimaviranomaisten kanssa tehtävä yhteistyö on tiivistynyt. Voisi kai sanoa, että välityömarkkinat ovat alkaneet entistä paremmin vastata tarkoitustaan toimia ponnahduslautana avoimille.

Pohjois-Karjalan työllisyyshankkeiden toiminnasta saa tomeran vaikutelman. On oltu ajan tasalla asioista ja tiedostettu mahdolliset kehittämistarpeet, oli kyse sitten lakimuutoksista tai oman toiminnan uudistamisesta. Päätökset eduskunnassa ohjaavat yhdistysten toimintaa, mutta aktiivinen viestintä ja toiveiden kertominen voi aikaansaada muutoksia. Hanketapaamisten muistioita tarkastelemalla käy myös ilmi, mitkä ovat olleet tapaamisten puheenaiheita vuosien aikana. Osa asioista on eräänlaisia ikuisuuskysymyksiä, joihin hanke itse ei hirveästi voi vaikuttaa. Esimerkiksi työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuus on aihe, joka on tuttu myös avoimilta työmarkkinoilta.

Projektioppimista jäidenlähtöä odotellessa

Suvi Tahvanainen, projektiharjoittelija
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry

Olin harjoittelussa Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksessä reilu kolme kuukautta osana työvoimapoliittista projektiosaamisen koulutusta. Yhdistys oli itselleni jo ennestään tuttu, sillä yhteisöpedagogi-koulutuksen aikaiset projektiopinnot ja opinnäytetyöni suoritin oSallisuushanke Sallissa. Tuolloin työskentelin pääasiassa Kansalaistalolla ohjaten erilaisia taide- ja kädentaitotoimintoja, mutta nyt pääsin sukeltamaan sisään myös projektityön toiseen puoleen: mitä projektityöntekijät tekevät silloin, kun he eivät ole ns. kentällä. Ja, kuten sain nähdä ja itsekin kokea, työtehtävät ovat hyvin monipuoliset. Olen iloinen, että Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksessä harjoittelijoiden työpanosta ja erityisosaamista arvostetaan ja hyödynnetään.

Yksi miellyttävimmistä ja mieleenpainuvimmista työtehtävistäni liittyi 8.5. järjestettävän velka-teemaisen Jäidenlähtöseminaarin tiedottamiseen. Sain käyttää luovuuttani seminaarin julisteen ja sosiaaliseen mediaan levitettävän mainosvideon tekemisessä. Aurinkoisena maaliskuun päivänä valokuvasimme soittajapojan tarinaa Vehkalahdella, josta jäät eivät onneksi tavanomaista lämpimämmistä säistä huolimatta olleet vielä sulaneet. Pasuunan soitto kumisi komeasti ympäristöön ja innosti ohikulkijatkin yltymään aplodeihin. Jäällä kuultiin teemaan sopien muun muassa Rikas mies jos oisin ja Vippaa mulle viitonen. Videota ideoidessa ja tehdessä tuli pohdittua mitä velka tarkoittaa. Onko velka aina negatiivinen asia, koskeeko velka kaikkia, liittyykö velkaan aina raha, mihin velka voi johtaa tai mitä velka mahdollistaa? Sanan negatiivisesta kaiusta huolimatta tulin siihen tulokseen, että vaikka velka voikin yksilön ja yhteiskunnan tasolla olla painolasti ja rasite, on se kuitenkin myös arkipäivää, jonka lähes jokainen tulee omassa elämässään kohtaamaan tavalla tai toisella. Soittajapojan sanoman voi jokainen tulkita haluamallaan tavalla. Videon voi katsoa osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=AXePpwVmvho.

Harjoittelujakso Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksessä on avannut silmiäni projektiosaamisen lisäksi myös moniin yhteiskunnallisiin asioihin liittyen. Yhdistys on hyvin ajan hermolla ja tarttuu monin eri tavoin aiheisiin, jotka paikallisesti ja myös valtakunnallisesti ovat esillä. Yhdistyksen projekteissa kehitetään toimintaa ja vaikutetaan päätöksentekijöihin niin, että kansalaisten hyvinvointi ja ihminen ovat etusijalla. 

Kiitos kaikille pk-sotulaisille mukavista yhteisistä päivistä. Erityisesti jään kaipaamaan työyhteisönne yhteisiä kahvihetkiä ja lennokkaita tee-se-itse-ideointituokioita. Toivotan aurinkoista mieltä hankkeiden parissa jatkossakin!