Vaihtamalla paranee!

”Tuo tarina on kuultu liian monta kertaa, nyt rakennetaan sinulle uusi”, sanoi ystäväni päättäväisesti, kun tilitin hänelle kohtaloani. Tapahtuneesta on parikymmentä vuotta, mutta muistan hetken kirkkaasti – niin kuin elämän merkkipaalut muistaa. Ystäväni avulla oivalsin, että mennyttä voi katsoa monesta vinkkelistä: asioita voi tarkastella vaikkapa oppimiskokemusten valossa. Hiljalleen aloin ymmärtää, että elämäni tärkein tarina on se tarina, jota kerron itselleni.

Nyt vuosikymmeniä myöhemmin, koulunpenkkejä kuluttaneena, voisin määritellä, että viisas ystäväni harjoitti kanssani käytännön elämän filosofiaa: ratkaisukeskeisyyttä ja näkökulman vaihtamisen taitoa. Näitä taitoja meillä pohjoiskarjalaisilla yhdistystoimijoilla on ollut tänä syksynä ilo opiskella psykoterapeutti Suvi Pikkusaaren asiantuntemuksessa Ohjausta ratkaisukeskeisesti – koulutussarjassa. Koulutuksen järjestäjinä ovat yhdistyksemme KAIKU- ja KAJO-keskus – hankkeet sekä Joensuun kaupungin KAKE-hanke.

Ratkaisukeskeinen ajattelu- ja työtapa on käytännönläheinen ja myönteinen tapa kohdata elämän pulmatilanteita. Termi ei viittaa valmiiden ratkaisujen tarjoamiseen, vaan tavoitteena on ideoida ja kehittää yhdessä ohjattavan kanssa luovia ratkaisuja korostamalla toiveikkuutta, voimavaroja, edistystä ja yhteistyötä. Lähtökohtana ajatustavassa on näkemys siitä, että jokainen meistä on oman elämänsä paras asiantuntija; ohjattava tietää ja päättää sen, mitä asioita, millä tavalla ja missä aikataulussa tavoitellaan.

Parhaimmillaan ratkaisukeskeisyys on konkreettista yhdessä tekemistä: ratkaisuideoiden kehittämistä, tavoitteiden asettamista, toimimista, ideoiden kokeilua ja arvioimista. Matkaan voi lähteä vaikkapa miettimällä seuraavanlaisia kysymyksiä. Mikä voisi pulmatilanteessa auttaa? Mikä on auttanut tähän asti? Mitä tehtiin kun sujui paremmin? Mikä olisi aivan uutta? Mitä toiset eivät sinulta ainakaan odota? Mitkä ovat vahvoja puoliasi? Miten neuvoisit ystävääsi tässä tilanteessa? Kenellä voisi olla hyviä ideoita?

Ja vaihtamalla todellakin paranee, sanoo Ratkes. Näkökulman vaihtamisen taito on oiva vastalääke jumiutuneisiin ajatustapoihin ja toimintamalleihin. ”Ihmisiä eivät järkytä asiat, vaan heidän uskomuksensa niistä”, on stoalaisen filosofi Epiktetoksen kuulu periaate liki 2000 vuoden takaa. Näinhän asiat ovat: faktoja en voi muuttaa, mutta voin päättää, kuinka suhtaudun asioihin.  Tämä on onnen avain, sanoo psykiatri ja filosofi Antti S. Mattila, jonka Näkökulman vaihtamisen taito – kirjan hiljattain luin. Se, miten tulkitsemme maailmaa ympärillämme, on vastavuoroisessa suhteessa siihen, miten onnellisia olemme. Näetkö ympärilläsi positiivisia vai negatiivisia asioita, sen voit päättää itse.

Ohjausta ratkaisukeskeisesti koulutussarja jatkuu marras-joulukuussa kahden tapaamiskerran verran. Liikkuvaan junaan saattaa vielä löytyä matkalippu; ota siinä tapauksessa yhteyttä koulutuksen järjestäjään. Mutta nou hätä, vaikket pulpettiin pääsisikään, itseään voi tutkiskella ja näkökulmia käännellä ilman koulutuksiakin.

Kun seuraavan kerran ärsyynnyt jostakin, laita päähäsi vaaleanpunaiset silmälasit ja mieti, mitä hyvää asiassa on.  Tai kysy toimintaohjetta vaikkapa lapseltasi. Minä tein näin eilen, ja kuinka viisaan vastauksen 11-vuotias antoikaan: juodaan äiti ensin sitä hyvää teetä, sitten väännetään kättä ja mietitään tuota juttua vasta sitten, kun et ole enää noin vihainen.

Matleena Pekkanen

Työhönvalmentaja, Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry