Olen pitkin
syksyä ja alkutalvea seurannut eduskunnan kyselytunteja ja muuta keskustelua
sosiaalisessa mediassa koskien tulevaa valtion talousarviota. Etenkin kiistelty
työttömyysturvan aktiivimalli on askarruttanut minua kovasti. Olen miettinyt,
että mitä vaikuttavuutta olisi, jos meitä kansalaisia kuunneltaisiin eri
valiokunnissa enemmän, ja mielipiteemme otettaisiin oikeasti huomioon. Olisiko
esimerkiksi tuo aktiivimalli saanut toisenlaisen muodon? Kuitenkin kaikki
päätökset, jotka tehdään lakeja laadittaessa, päätyvät muokkaamaan meidän
kansalaisten elämää, toisten parempaan ja toisten huonompaan suuntaan.
Kävin
nimittäin ihan läheltä seuraamassa tätä tärkeää työskentelyä, kun sain lokakuussa
kutsun työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalta tulla antamaan asiantuntijalausuntoa
kuulemiskokoukseen.
Kun hallitus
antaa esityksensä valtion talousarvioksi, Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta
antaa omaa toimialaansa koskevan lausunnon tähän esitykseen, ja tätä tukemaan
kuullaan eri aloilta asiantuntijoita. Kun Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen
edustaja kutsuttiin antamaan asiantuntijalausunto omalta toimialaltaan,
valiokunnalta tuli pyyntö saada mukaan myös työllisyyden asiakasraadin edustaja,
ja tähän tehtävään valikoiduin minä.
Työllisyyden asiakasraatihan on P-K:n
Sosiaaliturvayhdistyksen käynnistämä ryhmä, joka keskustelee ja antaa
lausuntoja niitä pyytäville instansseille erilaisista, erityisesti työttömiä
koskevista kiperistä asioista. Olemme keskustelleet mm. asioimisen helppoudesta
(tai vaikeudesta) työllisyyspalveluiden viranomaisten kanssa, ikäihmisten
työttömyydestä, nuorten työttömyydestä, piilotyöpaikoista jne. Olemme antaneet hyviä kehitysehdotuksia
asioiden parantamiseksi, jne.
Keskustelua
on käyty myös tuosta uudesta aktiivimallista, josta olimme hyvin huolissamme,
koskettaahan se nimenomaan raadin jäsenten omaa elämää, suurin osahan meistä on
jonkinlaisen työllisyyspalvelun piirissä, ei siis ”oikeassa” työssä.
Kuulemistilaisuudessa
asiakasraadin edustajalta pyydettiin nimenomaan lausuntoa siitä, mitä hyviä ja
huonoja puolia palveluissa on tällä hetkellä. Tärkeä osa lausuntoa oli myös
kysymys siitä, miten palveluita pitäisi kehittää, että ne palvelisivat paremmin
työtöntä.
Kuulemistilaisuus
järjestettiin eduskuntatalossa lokakuun 6. päivänä valiokuntahuoneessa.
Paikalla meidän lisäksemme oli myös muiden tahojen asiantuntijoita. Kaikki
asiantuntijat pyydettiin valiokuntahuoneeseen yhtä aikaa, näin saimme seurata
toistemme esityksiä. Esitysten jälkeen meille esitettiin kysymyksiä asiaan
liittyen. En lähde erittelemään kysymyksiä tässä kohtaa sen enempää, kuin että
ne koskivat läheisesti työttömän ihmisen arkea ja pärjäämistä. Valiokuntaedustajat
olivat siinä mielessä lukeneet etukäteen tarkkaan antamamme kirjallisen
lausunnon, että tiesivät, mitä kysyä ja mihin halusivat tarkennusta. Mielestäni
onnistuimme hyvin, koska meiltä, P-K:n Sosiaaliturvayhdistyksen edustajalta ja
minulta kyseltiin paljon, ja etenkin minun mielipiteeni olivat haluttuja.
Kansalaisen ääntä haluttiin kuulla, ja olinkin havaitsevinani sen, että
sanomani otettiin vakavasti, ja siitä keskusteltiin kokouksessa vilkkaasti.
Kuulemistilaisuuden lopussa valiokunnan puheenjohtaja Tarja Filatov kiitti
lämpimästi meitä osallistumisesta ja antamastamme lausunnosta.
Olin
tietenkin kuin kuumilla hiilillä koko kuulemistilaisuuden ajan, kun eihän
minulla ole hirveästi kokemusta lausuntojen antamisesta, saatikka sitten
kansanedustajien kysymyksiin vastaamisesta. Mutta huomasin, että ihmisiä hekin
ovat, ja antavat arvon asialle, eikä tavalle, jolla se esitetään. Ei tarvinnut
osata hienoja lausekiemuroita, eikä pokkurointia, lausunto vain tiskiin ja
sillä hyvä.
Käynnistä
jäi hyvä mieli, ja toivonkin, että eduskunta kutsuu entistä enemmän meitä
”tavallisia” ihmisiä kuulemistilaisuuksiinsa. Luulen, että jossain määrin
kansalaisen ääni saattaa yllättää lainsäätäjän ja joskus jopa kääntää kelkkaa
parempaan suuntaan.
Heli Karttunen
työllisyyden asiakasraadin jäsen
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti