Sallin matkassa

Anne Pyykkönen, projektipäällikkö, oSallisuushanke Salli
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry

Vajaat neljä vuotta sitten syksyllä olin ajatuksissani palailemassa vanhempainvapaalta työelämään. Silloin ei vielä ollut mitään aavistusta siitä, mitä tulevat vuodet toisivat tullessaan. Vuodenvaihteessa 2010-2011 sain kuulla Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen osallisuushankkeesta, joka oli juuri saanut myönteisen rahoituspäätöksen Raha-automaattiyhdistykseltä ja projektipäällikön paikka olisi tulossa hakuun alkuvuodesta. Ennakkovihiä sain siitä, että hanke toimisi maantieteellisesti isolla alueella, ja että sille olisi asetettu kovat odotukset – osallisuuden edistäminen oli nousemassa kaikkien huulille ja herätti paljon kysymyksiä.  Salli -hankkeen odotettaisiin tuovan vastauksia epämääräiselle osallisuuden kehittämisen kentälle.

Hankesuunnitelmaa tavasin useaan otteeseen, enkä varmasti edes ymmärtänyt kaikkea mitä siinä tavoiteltiin. Teema tuntui kuitenkin tärkeältä ja sopivasti haastavalta. Aikaisempaa kokemusta projektityöstä minulle oli kertynyt ihan mukavasti ja olinhan vuosituhannen alussa työskennellyt osallisuushankkeessa aikaisemminkin – silloin kehittämisen kohteena oli nuorten osallisuus.

Pohdiskelin pitkään, onko minusta vetämään tätä kunnianhimoista hanketta, jossa väkisinkin joutuisin myös paljon matkustelemaan. Kotonakin riittää työmaata kolmen lapsen ja omakotitalon kanssa.  Päätin kuitenkin heittäytyä avoimin mielin tuntemattomaan, ottaa haasteen vastaan ja työntää kädet saveen.  Kun työ Sallissa alkoi, tuntui neljä vuotta pitkältä ajalta.

Ja kyllähän se heittäytyminen kannatti, sillä  Sallin matkassa on ollut jännittävää. Useimmiten  riemastuttavaa ja valtavan innostavaa. Välillä tuskastuttavaa ja turhauttavaa, niin kuin projektityön kuuluukin olla. Vaikka kehittämistiimin kokoonpano hankkeessa muuttui useaan otteeseen, saimme pidettyä yllä ”Sallin henkeä”, tiettyä kehittämisen intoa. Jälkeenpäin ajateltuna vuodet ovat kuluneet liiankin nopeasti – paljon olisi vielä tehtävänä.

Salli ei ole ratkaissut reilussa kolmessa vuodessa osallisuuden arvoitusta, mutta se on nostanut käsitteen ihmisten huulille ja tuonut siihen kaivattua konkretiaa. Salli on alkanut päästä jyvälle siitä, mitä osallisuuden edistämisen kentällä tulisi ottaa huomioon.  Hankkeen viimeisenä syksynä ei suinkaan lasketella leppoisasti maaliin raportoimisen ja tulosten levittämisen merkeissä, vaan on kääritty hihoja, kaiveltu lapioita vielä kerran esille ja tartuttu ajankohtaisiin tärkeisiin kehittämiskysymyksiin.  

Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys on päässyt mukaan alueellisen sote-palvelujen tuotantorakenteen valmisteluun ja Salli saa tässä valmistelussa kunniakseen yhdessä valmistelutyöryhmien kanssa huolehtia siitä, että kansalaisten ja järjestöjen ääni pääsee valmistelutyössä kuuluviin.  Pohjois-Karjalan  Siun Soten valmistelussa marraskuu on asukkaiden kuukausi!

Omalta osaltani työ Sallissa päättyy jäädessäni äitiysvapaalle lokakuussa. Olo on onnellinen, mutta samalla haikea. Salli on ollut erityisen haastava ja innostava, erityisen tärkeä. Ei ihan-mikä-tahansa-hanke. Sallissa on ollut voimaa ja väkevyyttä ja samalla herkkyyttä kuulla ihmistä, asettua heikomman puolelle. Iloissani olen siitä, että projektipäällikkönä jatkaa alusta asti kehittäjänä toiminut Hanna Pieviläinen. Hannan, Tanjan ja Karitan käsiin voin huolettomin mielin hankkeen jättää.

Taisin selvitä kunnialla tästä vaativasta tehtävästä Sallin projektipäällikkönä. Iso kiitos siitä kuuluu Sallin kaikille projektikehittäjille, koko Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen työyhteisölle, tärkeälle Elina Pajulan ja  Arja Jämsénin antamalle kehittämistuelle, hankkeen ohjausryhmälle ja tietenkin hankkeen yhteistyökumppaneille.  Kiitos, että sain olla tässä mukana.

Matka jatkuu, Salli oSallisuus!