Olipa kerran hyvinvointitalous

Liperin kunta aloitti Suomen ensimmäisten kuntien joukossa tuntiperustaisen laskutuksen lasten päivähoidossa. Käytäntö on tuonut säästöjä ja hyötyjä niin kunnalle kuin vanhemmille, ja lasten hoitopäivät ovat lyhentyneet. Tämä on yksi käytännön esimerkki hyvinvointitaloudesta (Hyvä Liperi!), joka oli aiheena SOSTEn ja Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen järjestämässä Hyvinvointitalous kunta-järjestö yhteistyöseminaarissa. Ajankohtaista aihetta oli kuulemassa auditoriollinen kunta- ja järjestöalan toimijoita.

Hyvinvointitaloudesta alusti SOSTEn pääekonomisti Jussi Ahokas. Hyvinvointitalous on kestävää hyvinvoinnin ja talouden välistä tasapainoa, jossa ihminen ja talous voivat hyvin. Tämä edellyttää investointiajattelua, jossa talous on hyvinvoinnin tuottamisen viitekehys, ei itseisarvo. Lyhyen tähtäimen sijaan hyvinvointitaloudessa katsotaan kauemmaksi: hyvinvointipalvelut eivät ole kuluerä vaan investointi tulevaisuuteen. Kun halutaan rakentaa hyvinvointitaloutta, investoidaan hyvinvointipalveluihin, jotka lisäävät hyvän elämän edellytyksiä. Investoijia olemme me kaikki: yritykset, valtio, kunta, järjestöt, kirkko, yksilöt.

Hyvinvointitalous on SOSTEn lanseerama käsite hyvinvoinnin ja talouden suhteen hahmottamiseen. Käsitteen tavoitteena on uudistaa yhteiskunnallista keskustelua. Minut seminaari sai miettimään omaa työkenttääni; olen työhönvalmentaja työllisyyshankkeessa. Nyt hyvät lukijat, unohtakaa hetkeksi kaikki, on päiväsadun aika.

Olipa kerran hyvinvointitalous, jonka kaikilla kansalaisilla oli töitä. Työtöntä ei nähty kulueränä eikä terveyspalvelujen suurkäyttäjänä, vaan investointimahdollisuutena. Tekemätöntä työtä kun hyvinvointitaloudessa oli paljon. Hyvinvointitalous räätälöi kansalaisilleen sopivat työt: Markusta tuli talkkari, Mikosta kouluohjaaja, Ellistä kiertävä laitosmuusikko, Hannasta hyvinvointivaikutusmittaaja. Hannan viimeisin tutkimus osoitti, kuinka Ellin musiikkituokiot olivat rauhoittaneet hoitokoti Hyvinvoivan asukkaita, ja kuinka Mikon koulussa lasten liikunnallisuus oli ohjaajan myötä tuplaantunut. Ja he elivät elämänsä onnellisina ja osallisina veronmaksajina loppuun asti.

Voisiko satu olla totta? Kysytään Työ- ja elinkeinoministeriön virkamies Pekka Tiaiselta.

”Nykyisin palkkatukeen käytetään hieman alle 300 miljoonaa euroa vuodessa, alle puolitoista promillea kansantuotteesta. Palkkatuen osuus kansantuotteesta oli 1990-luvun laman aikaan kaksi kertaa nykyistä suurempi. Muissa Länsi-Euroopan valtioissa, kuten Tanskassa ja Benelux-maissa, palkkatukea käytetään paljon enemmän kuin Suomessa. Palkkatuki on kansantaloudellisesti järkevä tukimuoto, vaikka tuetun työn tuottavuus olisi vaatimatonta. Järkevää tekemätöntä työtä on paljon. --Valtiolla tulee olla rohkeutta lisätä palkkatukia ja kasvattaa tähän tarkoitukseen ohjattuja varoja budjetissa. Palkkatuki vähentää työttömyysturvaan käytettäviä menoja ja lisää verotuloja, joten palkkatuki maksaa itsensä takaisin jo lyhyellä aikavälillä.” (HS 7.9.2015)

Hyvinvointitalous –käsite pakottaa ajattelemaan toisin, sanoi Jussi Ahokas. Kuka aloittaa?

 
Matleena Pekkanen, Työhönvalmentaja
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry