17.8.2016

Kuka puhuu vaivaisakkojen äänellä



Viime viikkoina on Helsingin Sanomissa käyty jälleen tulevan sadonkorjuun innoittamana keskustelua siitä onko köyhällä varaa syödä terveellisesti, sillä kaalihan ei maksa juuri mitään. Jos vähän ottaisi itseään niskasta kiinni, saisi terveen ja ravitsevan ruokavalion koottua hyvinkin pienin kustannuksin ja voisi jättää epäterveelliset ja rasvaiset einekset väliin. Köyhyyttä ja huono-osaisuutta tutkinut Maria Ohisalo muistuttaa keskustelua seurattuaan miten hyvin tämä kuvaa ihmisten sosiaalisen etäisyyden kasvua. Etäisyys on jo niin suurta, että monen tavallisen työssäkäyvän ihmisen on todella vaikea ymmärtää, mitä pitkäaikainen pienituloisuus tai jatkuvassa köyhyydessä eläminen merkitsevät osalle ihmisistä. Tätä pohti myös toisen kerran pidetyn Kaustisen Vaivaisukkoseminaarin vaivaisakkaosiossa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Anna-Maria Isola, joka on vastikään julkaissut kirjan köyhyydestä. Pitkittynyt huono-osaisuus johtaa usein koko elämän kaventumiseen. Tällöin on vaikea löytää motivaatiota ja jaksamista elämän kokonaisuuden hallinnalle ja suunnittelulle. Jos tulevaisuudessa ei näy valoa, ei ole myöskään perustaa oman elämän järkeviksi pidetyille ratkaisuille. Ketä kiinnostaa kaali, jos ei oikein jaksa edes herätä.


” Ketä kiinnostaa kaali, jos ei oikein jaksa edes herätä.”


Vaivaisakkaseminaarinalustajat SPR:n pääsihteeri Kristiina Kumpula ja professori Aila-Leena Matthies jakoivatkin omissa puheenvuoroissaan  huolen asenteiden koventumisesta. Vaivaisakkuus ja huono-osaisuus nähdään entistä enemmän olevan ihmisen omalla vastuulla. Puhetta huono-osaisuudesta ja eriarvoisuuden kasvusta on enemmän kuin vuosiin, mutta ratkaisuehdotuksista, miten asiat korjataan on puutetta. Tyhjästä puheesta pitäisikin päästä yhteiskuntapoliittisiin ratkaisuihin. Ihmiset tarvitsevat uskoa tulevaisuuteen ja toivon kokemuksia.  Palvelujärjestelmää uudistettaessa voisi pysähtyä miettimään miten kaikessa toiminnassa korostuisi ihmistä voimaannuttava ja osallisuuden kokemusta lisäävä ihmisen arvokkuuden kunnioittaminen.

Sote-ratkaisua tehtäessä olisikin tärkeää miettiä voisivatko sote-palvelut lisätä omasta elämästä päättämisen tunnetta. Sosiaalisen etäisyyden kasvun pysäyttämiseksi tarvitaan myös erilaisten ihmisten kohtaamisia ja ihmisten palauttamista samoihin tiloihin. Tärkeää olisi myös puuttua auttajan ja autettavan välisiin hierarkkisiin rakenteisiin. Vaivaisakkaseminaarin alustajat jakoivat yhteisen huolen siitä, mihin yhtiöittäminen, markkinoistaminen ja valinnanvapauden korostaminen johtavat; kehitelläänkö  toisista huolen pitämisen sijaan markkinatuotteita. Kenellä on palvelumarkkinoilla halua kovien asenteiden purkamiseen ja arvokkuuden kunnioittamiseen?

Osallisuutta mietittäessä järjestöjen haasteena on Kristiina Kumpulan sanoin kysyä: kuuluko yksittäisten ihmisten ääni riittävästi järjestöjen kautta. Pitäisikö järjestöjen nostaa enemmän ihmisten ääntä oman toimintansa kautta vai järjestää tilaa ja mahdollisuuksia ihmisten oman äänen kuulumiselle. Tässä ajassa olisikin entistä tärkeämpää meille järjestöille tehdä yhteistyötä ja kannustaa toisiamme kurkkimaan omien karsinoidemme yli; madaltaaksemme kaikkia mahdollisia kynnyksiä,  jotta vaivaisakkojenkin ääni kuuluisi.














Elina Pajula
toiminnanjohtaja
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti