11.10.2013

Onko kaikilla mahdollisuus kestävään kehitykseen?

Juha Halme, suunnittelija
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry


Kolmannessa  KOLI  foorumissa  tieteen,  talouden  ja  politiikan  vaikuttajat  pohtivat  kestävän kehityksen problematiikkaa ja tulevaisuuden  ratkaisuja  luonnonvarat huomioonottavan kehityksen tueksi.

Yhdistyksemme  teemaan  liittyen  esiin  nostettiin  köyhyyden  torjuminen ja  sosiaalisen oikeudenmukaisuuden  vahvistaminen  globaalisena edellytyksenä  kestävälle  kehitykselle.

Intian ympäristö- ja metsäministeri Jayanthi Natarajan korosti, että väestönmäärältään valtavien maiden kuten Intian, on vaikea vaatia toimia  ilmastonmuutoksen torjumiseksi ihmisiltä, joilla ei ole edes perustoimeentuloa.

Intian asukasmäärä on 1,2 miljardia ja heistä 300 miljoonaa elää köyhyysrajan alapuolella.  Jos elämän peruspuitteet, kuten jokapäiväinen elanto ovat epävarmoja, ei varmasti olla ensimmäisenä ostamassa  kalliita  energiansäästölamppuja tai pistämässä aurinkopaneeleita katolle. Tässä suhteessa rikkaiden länsimaiden, joiden kasvu on perustunut tuhlailevaan luonnonvarojen käyttöön, olisi tilaisuus ja syy auttaa Intian kaltaisia maita siirtymään globaaleiden tavoitteiden suuntaan.

Ehdotus  on  varmasti  asiaankuuluva  ja  länsimaiden  on  todellakin  otettava  vastuu  tuhlailevasta luonnonvarojen käytöstä ja tuettava köyhiä maita pyrkimyksissään kohti kestävämpää kehitystä. Kuitenkin  sama  viesti  pätee  edelleen  myös  meidän  kotiympäristöön,  vaikka  puhutaankin  eri mittasuhteista. Asia voidaan ymmärtää niin, tulotasoon katsomatta kaikilla tulisi olla mahdollisuus osallistua energiatalkoisiin eli  vähentää omaa  energiankulutustaan  tai  korvata se  uusiutuvalla energialla.  Vielä tänäkin  päivänä  on  vallalla  yleinen käsitys  siitä, että ns. ekologisesti kestävä elämäntapa  on varakkaamman  väestön  etuoikeus,  johon  yksikertaisesti  ei  heikommin toimeentulevalla  väestöllä  ole varaa. Jos asia  on rikkaan länsimaan tasolla näin, voidaan vain arvailla miten suuri ongelma on globaalilla tasolla. Tässä suhteessa teknologisella kehityksellä on toki  iso rooli, jotta pystytään tuottamaan halvempia  energiaa säästäviä  tuotteita, mutta tarvitaan myös  selvää  poliittista tahtoa, joka tukee kestävää kehitystä koko väestön tasolla.  Tähän liittyy väestön  ekologisen tietoisuuden lisääminen hyvällä koulutustasolla,  tuloerojen kaventaminen  ja selkeät linjaukset siitä, että tulotason mukaan kaikilla on mahdollisuus vastata ilmastonmuutoksen haasteisiin omalla panoksella.

Juha Halme, suunnittelija
juha.halme(at)pksotu.fi

12.9.2013

Järjestöbrändäyksellä lisää toimijoita?

Elina Pajula,toiminnanjohtaja
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry


Savon Sanomien päätoimittaja moitti 3.9 Sosten järjestämässä järjestöfoorumissa sosiaali- ja terveysalan järjestöjä tylsiksi ja ikäviksi. Kolmas sektori ei käsitteenä kiinnosta ketään eikä muutoinkaan järjestötoiminta vakuuta tämän päivän ihmistä, ainakaan mediaa. 

Tietysti mukana oli paljon provosointia, mutta pitkän linjan järjestöhenkilö miettii tässä kohden: pitääkö järjestötoiminta brändätä niin kuin päätoimittaja esittää ja voisiko se tarkoittaa muutakin kuin hienoja värejä ja sisällöntuotantoa kalllista mainostoimistoista, Some sykähtelyä ja sataa twiittiä vuorokaudessa?
 
Järjestökentällä on paljon mielenkiintoista tehtävää ja tarpeita riittää.  On paljon ihmisiä, jotka toivoisivat löytävänsä elämäänsä sisältöä ja nämä ihmiset tekisivät mielellään asioita; omilla käsillään, taidoillaan, ajallaan ja myös omilla ehdoillaan. Järjestökenttä kaipaa uusia ihmisiä toimintaan, sillä aktiivisinkin väsyy, jos tekemistä on liikaa.
 
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen kentällä tehdään paljon vapaaehtoistoimintaa. Toimitaan ystävinä ja tukihenkilöinä, organisoidaan tilaisuuksia, osallistutaan ensiapuryhmien toimintaan, luetaan näkövammaisille, toimitaan kaverina kehitysvammaiselle nuorelle ja pidetään vaikkapa jumppaa senioreille.  Mahdollisuuksia on rajattomasti. Suuri osa toiminnasta tapahtuu ihmisten välillä ja on monella tavalla palkitsevaa.  Miten tästä tehdään aidosti kiinnostavaa?
 
Ota yhteys ja kerro meille!

Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry täyttää 75 vuotta ja on vahvasti mukana maakunnan järjestöjen yhteistyössä: kehittämässä kansalais- ja vapaaehtoistoimintaa sekä järjestöjen toimintaedellytyksiä
 

Elina Pajula
, toiminnanjohtaja
elina.pajula(at)pksotu.fi