Luovuus on pieniä tekoja

Johanna Seppänen, projektipäällikkö, KAJO-keskus
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry

Tämä blogiteksti sai innoituksensa kahden miehen ajatuksista. Toiseen tutustuin Jyväskylässä lukiessani seminaarikassista poimimaani lehteä avauspuheenvuoroa odotellessani. Toisen viihdyttävää luentoshowta seurasin täydessä auditoriossa Joensuussa opintoihini liittyen. Nämä miehet muistuttivat minua siitä, että pieni on suurta ja monimutkainen yksinkertaista. Molemmat heistä työskentelevät Aalto-yliopistossa.

Yli-innovaatioaktivisti Anssi Tuulenmäki kirjoittaa artikkelissaan Kehitä uutta kokeilemalla toisenlaisesta kehittämisen tavasta. Kokeilevan kehittämisen idea on yksinkertainen. Jos näet työssäsi asian, joka ei toimi, ryhdy ideoimaan ja heti perään kokeilemaan.

Kokeilevassa kehittämisessä ei pyritä ensi laatimaan virheetöntä, riskitöntä mallia, jota sitten toteuttaa turvallisesti. Siinä lähdetään kokeilemaan, jotta opitaan, mistä tarkalleen ottaen on kysymys ja miten asia pitää hoitaa. Tuulenmäki suosittelee kokeilevaa kehittämistä työkaluksi erityisesti ihmislogiikalla toimivien ja aidosti uusien asioiden kehittämistyöhön. Omaa toimintaa voi aluksi parantaa kokeilemalla muutoksia pienempiin asioihin. Kun keksitään uusia ideoita pienten asioiden korjaamiseksi, niistä kerääntyy vähitellen isompia kokonaisuuksia.

Artikkelin luettuani ajattelin, että ihan ymmärtämättämme olemme Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen KAJO-keskus -hankkeessa tainneet toimia oikein. Olemme tarttuneet toimimattomiin asioihin, miettineet, mitä tehdä niille. Sitten olemme kokeilleet niitä pienimuotoisesti, onnistuneet tai epäonnistuneet. Olemme kutsuneet tätä kehittäväksi työotteeksi ja iloinneet mahdollisuudesta toimia näin. Muutokset ovat usein olleet pieniä mutta yhdessä ne ovat vieneet kokonaisuutta eteenpäin.

Lahjakas näyttelijä ja innovaatioiden akateeminen asiantuntija professori Alf Rehn luennoi otsikolla Luovuuden ja innovaatioiden lähteet. Hän vakuutti, että emme edes pidä luovuudesta. Luovuus yllättää meidät rajusti ja haastaa sen, mihin olemme tottuneet. Luovuus on sitä, että katsoo sinne, minne muut eivät vielä ole katsoneet. Rehnin mukaan ongelmana ei ole ideoiden vähyys vaan se, että ideat listitään jo syntyvaiheessa välinpitämättömyydellä tai suoralla torjunnalla. Innovaatioita ei voida järjestelmällisesti synnyttää konsulttien vetämissä kalliissa innovaatiopäivissä. Niitä syntyy silloin tällöin, jos niille antaa mahdollisuuden. Rehnin mukaan innovatiivisen organisaation resepti on yksinkertainen. Pitää oppia pois välinpitämättömyydestä ja keskustella rohkeasti muistakin kuin tutuista ja turvallisista asioista.

Rehnin luennolla kivi vierähti sydämeltäni. Minun ei tarvitse yrittää tulla luovaksi innovaattoriksi ja miettiä, miten hankkeemme pursuilisi luovuutta ja innovaatioita. Voin pitää huolen siitä, että yhteiselle keskustelulle on arjessa tilaa ja että jokaiselle idealle annetaan mahdollisuus. Innovaatioiden pitäisi syntyä omalla ajallaan.  

Luovaa ja innovatiivista kokeilujen kevättä!