Vaivaisakkana Vaivaisukkopyöräilyssä

Ensimmäinen mutta jo perinteeksi muodostuva Vaivaisukkopyöräily järjestettiin Kaustisen Kansanmusiikkijuhlien yhteydessä 11.7.2015.

Kaustisen kirkkoherra Veli-Pekka Harju                                   Tässä THL:n köyhyystutkija Jouko Karjalainen

vastaanottaa pyörätuliaisen Kallion                                     haastattelee  Kaustisen kunnanjohtajaa Arto Alpiaa
seurakunnalta                                                                        Vaivaisukkopyöräilyn aluksi

Pyöräilyn yhteydessä järjestettiin Vaivaisukkoseminaari, joka kokosi seurakuntasalin täyteen asiasta kiinnostuneita: olihan tavoitteena pyöräillä ja esitelmöidä ainutlaatuinen  suomalainen ilmiö Vaivaisukot Unescon maailman-perintökohteeksi!

Kehittämispäällikkö Elina Varjonen RAY:stä

ja Ohjelmapäällikkö Reija Heinola Vanhustyön keskusliitosta 

ovat innokkaita pyöräilijöitä

Pyöräilyn ja seminaarin järjestivät Pelastakaa Vaivaisukot yhdistys, Suomen sosiaalipyöräilijöiden seura, Kuka kuuntelee köyhää -verkosto, Kaustisen ja Ullavan seurakunta, Keski-Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistykset.

Vetelin kirkon portailla

Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys kohtaa Teerijärven Vaivaisukon

Itse pohdin esityksessäni Vaivaisakkuutta – ketä he ovat tämän päivän  Suomessa ja mitä tiedämme Vaivaisakkana olemisesta ja siihen liittyvistä haasteista. Pohdintaan hain sisältöä lukemalla mökkilaiturilla kesäloman aluksi Juho Saaren kirjan  Huono-osaisuudesta, Eeva Jokisen ja Juhana Venäläisen toimittaman teoksen Prekarisaatio ja affekti, Anu Suorannan väitöskirjan Halvennettu työ sekä helmikuussa naisten asunnotto-muudesta väitelleen Riikka Haahtelan ajatuksia. Oikeaan tunnelmaan pääsin havainnoimalla härkälintuperheen elämää rannassamme: siinä rouva härkälintu opetti 13-henkistä lapsikatrastaan uimaan ja sukeltelemaan kun taas herra härkälintu vietti laatuaikaa ylhäisessä yksinäisyydessään järvellä!


Satojen vaivaisukkojen joukossa on vain yksi Vaivaisakka, joka löytyy Soinista. Ketä ovat tämän päivän Vaivaisakat ja miten voimme heitä auttaa? Riikka Haahtelan mukaan Suomessa on n 1800 asunnotonta naista, mutta emme tiedä missä he ovat.  Emme myöskään tiedä riittävästi esim nuorista huumeita käyttävistä naisista voidaksemme heitä auttaa. Tärkeää olisi tuoda keskustelun sukupuolen merkitys; sosiaalityön ja sosiaalipolitiikan tutkimus tarvitsisivat sukupuolierityistä näkökulmaa; keskiarvoilla on vaikea operoida.

Luin Juho Saaren Huono-osaisuus kirjan Vaivaisakka –silmälaseilla ja löysin näkökulmaksi kotitalousrakenteen muutoksen. Saaren mukaan yksinasuminen altistaa elintason suhteen köyhyydelle ja yksinäisyyden seurauksena alemmalle elämänlaadulle. Aikaisemmin yksinasuva oli tyypillisesti työikäinen mies, tulevaisuudessa ikääntyvä nainen.

Vaivaisakkuutta löytyy siis monilta  ulottuvuuksilta; ikääntyvistä yksinasuvista naisista nuoriin huumeita käyttäviin naisiin.

Miten vaivaisakkuutta voisi vähentää ja ennalta ehkäistä? Yhteiskunta on muuttunut prekaariksi,  huokoiseksi jolloin nykyisen yhteiskunnan instituutiot eivät vastaa niihin haasteisiin, joita tuottaa mm tämän päivän työelämä.  Prekaarin yhteiskunnan ja työelämän  yksi ominaispiirre on horisontittomuus; tulevaisuuden epävarmuus.

Juho Saaren  ja yleisemminkin köyhyystutkijoiden viesti on, että emme tarvitse erityistä köyhyys tai huono-osaisuuspolitiikkaa vaan yhteiskuntapolitiikkaa, joka vähentää eriarvoisuutta. Eriarvoisuuden vähentäminen estää tehokkaimmin huono-osaisuuden, myös vaivaisakkuuden syntymistä. Tarvitsemme myös sukupuolierityistä tutkimusta ja toimia, jos haluamme kohdentaa palveluja ja tukea oikein ja vaikuttavasti.

Lisäksi tarvitaan toimia, joissa ihmisille, tässä tarkastelussa Vaivaisakoille annetaan ääni ja jossa heitä tuetaan toiminaan yhdessä omista lähtökohdistaan. Tähän työhön tarvitaan meitä kansalaisjärjestöjä ja tässä mm sosiaaliturvayhdistyksillä voi olla tärkeä ja olennainen rooli.


Lähteet:
Juho Saari: Huono-osaiset, elämän edellytykset yhteiskunnan pohjalla, Gummerus, 2015
Eeva Jokinen ja Juhana Venäläinen (toim :) Prekarisaatio ja affekti, Jyväskylän yliopisto, 2015
Anu Suoranta:  Halvennettu työ, Vastapaino 2009
Riikka Haahtela: Asiakkuuksien rakentuminen asunnottomille suunnatussa naistyössä, Tampereen yliopisto 2015
Vaivaisukkoseminaari 

• Seminaarin ohjelma
• Seminaarin esitykset

Elina Pajula, toiminnanjohtaja
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry

Asukkaat odottavat kehittämiskutsua

Tanja Saukkonen, projektikehittäjä
osallisuushanke Salli, Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys
 
Asukkaat haluavat antaa palautetta sosiaali- ja terveyspalveluista sekä olla mukana palvelujen kehittämistyössä. Kun vaan joku kysyy, kun vaan pyydetään mukaan palvelujen kehittämiseen. Asukkailta voi nousta palvelujen kehittämiseen näkökulmia, jotka voivat jäädä muutoin huomaamatta. Toisaalta annettu palaute voi vahvistaa käsitystä siitä, mihin suuntaan kehittämistyötä tulisi erityisesti suunnata.

”Paljoa ei kokemusta -- sote-palveluista ole, mutta suurimpana nostaisin esille ”läpipääsemisen”. Kun klo 8 aloittaa rinkuttamisen ajanvaraukseen, ei sinne välttämättä pääse läpi. Jos pääsee, niin -- kerran sain pyynnön soittaa seuraavana päivänä. Koitin soittaa -> en päässyt läpi. Ei kaikilla ole mahdollisuutta päivystää ajanvaraukseen! -- Miten palveluihin pääsee?!”

On tärkeää huomata, että kaikki annettu palaute ei suinkaan ole kehittämistoimia vaativaa, vaan asukkaat haluavat kertoa myös kiitokset toimivista palveluista ja säilyttämisen arvoisista asioista.

”Lastensuojelusta on saanut jelppiä moneen asiaan, esim. kesäduuni saattaa järjestyä, vaikka en muistanutkaan hakea minnekkään.”

”Olen käyttänyt koulukuraattorin, terveydenhoitajan, terveyskeskuksen ja hammashuollon palveluita. Palvelut ovat toimineet hyvin ja olen saanut apua kaikkiin ongelmiini”

Palautteenkeruu on termi, joka voi helposti tuoda mieleen esimerkiksi hymynaamapainikkeet, tekstiviestikyselyt tai lomakekyselyt. Näillä menetelmillä voi tavoittaa tietyn palan totuutta, mutta paljon tietoa jää myös piiloon. Kun sote-palvelujen kehittämisessä halutaan syvempään vuoropuheluun asukkaiden kanssa, kannattaa miettiä menetelmien monipuolistamista.  Yleisötilaisuudet, kansalaisraadit, asiakasraadit, kokemuskouluttajat, kehittäjäasiakkaat sekä järjestöjen kanssa tehtävä yhteistyö ovat eräitä vuoropuhelun ja kehittämisen väyliä.

Pohjois-Karjalassa tehdyssä Siun sote -kehittämistyössä on muodostunut selkeä kuva siitä, että asukkaat haluavat kehittää sote-palveluja yhdessä alan ammattilaisten kanssa. Asukkaat toivovat tähän tapojen monipuolisuutta kuten päättäjien jalkautumista asukkaiden pariin, raatityöskentelyä, nettipalautteenannon mahdollisuutta tai suullista palautteenkeruuta palvelutapahtuman yhteydessä. Olennaista on myös se, mitä saaduille palautteille tehdään, ja kuinka tehdyistä muutostoimista viestitään alueen asukkaille. Muutoin voidaan helposti ajatella ”ei ne siellä mitään kehitä”.

Asukkailta palautteen kerääminen ja kehittämistyöhön mukaan kutsuminen ovat jokseenkin uusia asioita suomalaisessa toimintakulttuurissa. Asukkaat ovat esittäneet ideoita, kuinka heitä voisi saada mukaan kehittämistyöhön. Asukkaat muun muassa toivovat, että heitä kutsuttaisiin henkilökohtaisesti mukaan esimerkiksi raatityöskentelyyn, tai että asiakas-, asukasraateihin ja kehittämistyöhön haettaisiin jäseniä avoimella haulla. Myös järjestöillä nähdään tärkeä rooli asukkaiden tavoittamisessa palvelujen kehittämistyöhön.

Tiedämme, että sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittäminen on kaikkien edunmukaista toimintaa. Asukkaat ja ammattilaiset voivat yhdessä – samalla puolella työskennellen – löytää tapoja kehittää ja sujuvoittaa palveluja. Toivottavasti asukkaita pyydetään mukaan sote-palvelujen kehittämiseen, sillä asukkaat odottavat soten kehittämiskutsua.

Asukasnäkökulma sote-palveluissa Pohjois-Karjalassa Palveluista ja kehittämisestä asukkaiden kanssa keskusteltiin laajasti loppuvuonna 2014 ja keväällä 2015. Asukkailta kerättiin yli 1500 palautetta sote-palveluista ja kehittämistyöstä. Palautteet kerättiin Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen sisältöjä kehittävän Siun sote -hankkeen, Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen ja Karelia amk:n sosiaali- ja terveysalan yhteistyönä. Tekstin lainaukset ja kommentit perustuvat asukkailta kerättyyn materiaaliin. Lisätietoja: www.pkssk.fi/sote

 

Mahdottoman hienoja mahdollisuuksia

Ksenia Peltovuori
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry 

Monenlaista tehnyt ja nähnyt järjestöihminen, mutta tuore tapaus Pohjois-Karjalassa + Pohjois-Karjalan sosiaaliturvayhdistys ry= Joensuun Mahdollisuuksien tori. Häh?

Joskus palaset loksahtelevat paikoilleen, joku saattaa ajatella kohtalon laittaneen näppinsä peliin. Jotakin tällaista tuntui olevan ilmassa, kun tammikuussa minulle tarjoutui mahdollisuus muutaman kuukauden määräaikaiseen työhön Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksellä, yhtenä tehtävänä koordinoida Joensuun Mahdollisuuksien toria. Unelmatyö, jossa pääsisin paitsi käyttämään ammattitaitoani myös tutustumaan Joensuun järjestökenttään ja siellä toimiviin ihmisiin, melko tuore joensuulainen kun olin. Käärin hihat onnesta puhkuen ja intoa tihkuen!

Mahdollisuuksien toreja on järjestetty eri puolilla Suomea 1980-luvun puolivälistä lähtien. Pääasiassa vapaaehtoisvoimin järjestettäviä toreja nousee vuosittain noin 20 paikkakunnalle. Joensuussa ensimmäinen tori järjestettiin perimätiedon mukaan kymmenen vuotta sitten, ei siis mikään tuore ilmiö täälläkään. Valtakunnallista Mahdollisuuksien tori -verkostoa koordinoi Kepa ry, mutta joka paikkakunnalla tapahtumat ovat omannäköisiään sen mukaan, millaisella porukalla ja resursseilla työtä tehdään. 

Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys osallistui tänä vuonna ensimmäistä kertaa prosessiin näin isolla panostuksella, koordinointivastuulla. Tehtävä kuitenkin istui yhdistyksen toiminnan painopisteisiin kuin nenä päähän. Sekä yhdistyksen että Mahdollisuuksien torin tavoitteisiin kuuluu esimerkiksi osallisuuden ja vaikutusmahdollisuuksien parantaminen, kansalaistoiminnan edistäminen, monikulttuurisuuden tukeminen sekä yhteiskuntapolitiikkaan vaikuttaminen. Tämän vuoden valtakunnallinen toriteema, yhteisöllisyys, liippaa myös läheltä sotun arvoja, ollaanhan tässä ihmisen asialla.

Tapahtumajärjestelyt startattiin helmikuussa kutsumalla kaikkia kiinnostuneita joensuulaisia avoimiin suunnittelutapaamisiin. Mukaan tulleiden verkostoja hyödynnettiin ja jokaisen työpanos, oli se sitten pieni tai isompi, oli merkittävä tapahtuman toteutumisen sekä porukkahengen kannalta.
 
Lauantaina 9.5.2015 saatiin sitten korjata työn satoa, kun Mahdollisuuksien tori nousi Taitokortteliin toukokuisen auringon valoon.  ”Think global, act local” -ajatus kävi hyvin toteen, kun joensuulaiset ihmiset, yhdistykset ja muut toimijat pureutuivat globaaleihin kehitys-kysymyksiin heijastaen niitä omaan paikalliseen toimintaansa. 

Tapahtumassa oli yli 40 eri tahoa esittelemässä toimintaansa ja tuottamassa ohjelmaa. Oikeudenmukaisempaa maailmaa tavoiteltiin esimerkiksi jäte- ja kierrätysneuvonnan, liikkumisvapauden, reilun kaupan, lasten oikeuksien, monikulttuurisuuden, luonnonsuojelun, seksuaalisen tasa-arvon, ilmastopolitiikan ja kestävän maailmantalouden teemoihin liittyen sekä esittelypisteillä, työpajoissa että paneelikeskustelussa.

Päivää siivitti ja tunnelma nostatti myös riemukas lavaohjelma: Kolmen sukupolven afrotanssi –työpaja sai hymyt huulille ja jalat vipattamaan mahtavalla energiallaan, Joensuun Konservatorion lasten- ja nuorten puhallinorkesterit sekä Joensuun Naiskuoron pienryhmä töräyttivät ja luikauttivat sulosoinnuillaan kesän tervetulleeksi ja paikallisen tehosekoittimen Samu Niemeläisen Maailma on sun -tulkinta kiteytti tapahtuman sanomaa: ”Olet kaunis, niin kaunis, ja maailma on sun!” Omalla toiminnalla on mahdollisuus vaikuttaa, myös globaalisti.

Joensuun Mahdollisuuksien torin koordinoiminen oli verraton kokemus, josta jäi takataskuun hyvät verkostot, uudet tuttavuudet, monenlaiset oppimiskokemukset ja vahva tunne joensuulaisesta välittämisestä, yhdessä tekemisestä ja vaikuttamisesta.

Ensi vuonna uudelleen, oletko sinä mukana?